Pääjärvi (14.631.1.001)
Järvi
Nimi: Pääjärvi
Järvinumero: 14.631.1.001
Vesistöalue: Pääjärven lähialue (14.631)
Päävesistö: Kymijoki (14)
Perustiedot
Pinta-ala: 2 950,12 ha
Syvyys: 14,9 m
Keskisyvyys: 3,81 m
Tilavuus: 112 312 000 m³0,112 km³ <br />112 312 000 000 l <br />
Rantaviiva: 95,36 km95 360 m <br />
Korkeustaso: 144,4 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Karstula
Maakunta: Keski-Suomen maakunta
ELY-keskus: Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Pääjärvi (14.631.1.001)/Valtakunnallinen sinileväseuranta (Riuttaniemi)
14. toukokuu 2012 00:00
Vuoden 2011 tulokset
Järven erityispiirteet
Pääjärvi muodostuu kahdesta hyvin erilaisesta osasta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa kapean Riuttasalmen kautta. Järven pohjoisosa Matilaisenselkä on leveä selkävesi, joka on reheväkasvuinen (eutrofinen) ja matalarantainen. Sen pinta-ala on noin 20 km2 ja siellä sijIaitsevat myös järven suurimmat saaret: Unikonsaari, Kirkkosaari, Lehtosaari, Korpisaari, Niittysaari, Männikkösaari, Vuohisaari, Karjasaari sekä Sikosaaret.
Järven eteläosa Riuttasalmen eteläpuolellla on noin 9 km pitkä ja keskimäärin 1 km leveä pitkä lahti, joka ulottuu Kouheron koskelle saakka Karstulan ja Pylkönmäen rajalle. Siitä on joskus käytetty myös nimeä Riutanlahti, joskaan nimi ei ole vakiintunut viralliseen käyttöön tai kartannimeksi. Riutanlahti on karu ja oligotrofinen vesistö, jossa on jyrkät rannat varsinkin järven länsirannalla. Lahti on paljon syvempi kuin järven pääosa Matilaisenselkä. Riutanlahden pinta-ala on noin 10 km2. Järven kumpikin puoli on niin erilainen, että ne voitaisiin jakaa omiksi järvikseen. Riutanlahdessa on vain muutamia pieniä saaria: Verkkosaaret, Limonsaaret, Haapasaari, Pikkusaari (kessupussi) sekä Pajukannan saari. Riutanlahti on vuonomainen kapea järvi, joka sijaitsee eräänlaisessa kanjonissa varsinkin järven eteläosassa.
Nykytila ja suojelu
Pääjärven vedenlaatu on heikentynyt 1950-luvulta lähtien. Suurimpia vesistön kuormittaja ovat olleet yläpuolisen valuma-alueen laajat metsäojitukset 1970-luvulle saakka. Siitä eteenpäin nykyaikaan saakka merkittävimpänä vedenlaadun pilaajana on ollut polttoturpeen korjuu, joka on järven yläpuolisella valuma-alueella erityisen laajaa. Muita kuormituslähteitä ovat olleet alueen maanviljelys, vanha perunajauhotehdas 1960-luvulla sekä kuntakeskuksen jätevedet, jotka johdettiin 1970-luvun puoliväliin saakka suoraan Pääjärveen.
Päjärven vesi on luonnostaan hunuspitoista ja hapanta, mikä aiheuttaa raudan saostumisen järven pohjaan isoiksi levymäisiksi kappaleiksi (järvirauta). Aikanaan 1800-luvun lopulla järvirautaa jalostettiin Kimingin rautaruukin harkkohytissä Ruukinkoskessa.
Järven pohjoisimmat lahdet Ruokolahti ja Laikanlahti on suojeltu EU:n lintudirektiivillä ja ne kuuluvat myös Natura-alueeseen.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Pääjärvi on kalataloudellisesti merkittävä vesistö. Sen arvokkain kala on selkeästi kuha, jota on kalastuskunnan toimesta istutettu säännöllisesti. Pääjärven kuhakanta on runsas ja elinvoimainen ja se uudistuu hyvin. Kuhaa pyydetään runsaasti sekä vetouistelemalla että talviverkoilla. Suurimmat kuvat ovat olleet yli 10 kg painoista ja ennätys lienee lähellä 15 kg. Muita merkittäviä kalalajeja ovat ahven, hauki ja made. Järvessä on erittäin runsas ja kääpiöitynyt lahnakanta. Lisäksi järvessä esiintyy sulkavaa erityisesti pohjoisosan rehevissä lahdissa. Sulkavaa on joskus jopa istutettu järveen 1950-luvulla hauensyötiksi.
Järven muikku- ja siikakanta on käytännössä hävinnyt huonon vedenlaadun ja lisääntyneen turvehumuksen takia. Näiden kalojen kutupaikat ovat tuhoutuneet runsaan turvehumuksen johdosta. Myöskään alapuolisissa koskissa oleva järvitaimen ei nouse järveen huonon vedenlaadun takia. Ongelmana on veden humuspitoisuus ja happamuus.
Pääjärvessä toteutettiin 1990-luvulla mittava roskakalan hoitokalastus pauneteilla. Silloin järvestä poistettiin runsaasti pientä särkikalaa, kuten lahnaa, särkeä ja sulkavaa. Silloin saaliiksi saatiin myös joitakin muikkuja, jotka olivat varsin isokokoisia. Pääjärvi on ollut aikanaan myös hyvä rapuvesi ja erityisesti siihen pohjoisesta laskevaa Ruukinjokea pidettiin erinomaisena ravustuspaikkana. Valitettavasti Ruukinjoen rapukanta tuhoutui 1990- luvulla, kun Kimingin järven yläpuolelle rakennettiin säännöstelypato Kyyjärven vedenpinnan sääntelyä varten.
Pääjärven eteläosan (Riutanlahti) linnusto on niukahko. Merkiitävimpiä pesiviä lintuja alueella ovat kuikka, telkkä, tukkakoskelo sekä laulujoutsen. Haapasaaressa on suuri lokkiyhdyskunta, joka muodostavat kalalokki, harmaalokki, naurulokki sekä kalatiira. Joka kesä järvellä vierailee harmaahaikara.
Järven pohjoisosan rehevät lahdet kuten Laikanlahti sekä Ruoholahti ovat arvokkaita lintualueita, jotka on suojeltu EU:n lintudirektiivin nojalla. Ne kuuluvat myös Natura-alueeseen. Säännöllisesti alueella pesiviä lajeja ovat mm. kaulushaikara, monet puolisukeltajasorsat, kuten heinäsorsa, haapana ja tavi sekä yölaulajina tunnetut kerttuset.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Pääjärven eteläpuolella on muutamia vanhoja asuinpaikkoja ja maatiloja mm. Kaapenniemi sekä Pajukanta. Kaapenniemessä harjoitetaan maa- ja karjataloutta. Vanha Pajukannan talo on nykyisin kesäasuntona. Se on arvokas vanha pihapiiri, jossa on hienot rakennukset sekä kauniit rantaniityt.
Karstulan kunta on kaavoittanut laajan uuden asuinalueen Poukanniemwn alueelle,. Yhtenäinen taajama-asutus ulottuu Riuttasalmen sillalta Poukanniemeen noin 2 kilometrin matkan. Riuttaniemi, Kirkkokallio, Wetka sekä Poukanniemi. Viimeiksi mainittu on erittäin kaunis hyvin rakennettu luonnonmukainen omakotitaloalue, jossa on uusia pääosin 2000-luvulla rakennettuja taloja. Vakituista asutusta on lisäksi Poukanlahdella, Hietaniemen alueella, Koivulehdossa sekä Limossa.
Kesämökkejä on runsaasti. Merkittävimmät mökkialueet järven eteläosassa ovat Kolisevanrannassa sekä seurakunnan maalla itärannalla. Järven länsirannalla Limon-Pajukannan alueella on iso rantakaava, joka on pääosin rakennettu kaavaalueen eteläosassa Pajukannan niemessä.
Järven pohjoisosan asutuksen kuvaus puuttuu.
Tarut ja tositarinat
Pääjärven Matilaisenselällä sijaitseva jylhä Kirkkosaari on Karstulan seurakunnan omistuksessa. Siellä sijaitsi kunnan ensimmäinen hautausmaa eli kalmisto, jonne on haudattu seurakuntalaisia mm. Isonvihan aikaan 1700-luvun alkuvuosina. Vanhoja hautapaikkoja on edelleen näkyvissä maaperässä. Suomen sodan aikana elokuun 21. päivänä 1808 käytiin kuuluisa Karstulan taistelu. Seurakunnan lappalainen Wallden sekä lukkari pakenivat sunnuntaina alkanutta taistelua veneellä Kirkkosaareen, josta he seurasivat kiivasta muskettitaistelua Enojoella.
Järven eteläpuolen (Riutanlahti) itärannalla Karstulan seurakunnan maalla noin 500 metriä Hinkalon leirikeskuksesta pohjoiseen on vanha kallioluola aivan järven rannassa. Sitä kutsutaan yleisesti seppä Savosen kesähuvilaksi. Luola on noin 3-5 metriä pitkä sekä 1,5-2 metriä korkea ja saman levyinen kuution muotoinen luonnonmuodostelma. Luola sijaitsee nykyisin yksityisen huvilan tontilla, joten sinne pääseminen edellyttää omistajan luvan. Perimätiedon mukaan kuuluisa karstulalainen seppämestari Elisa Savonen käytti paikkaa kalamajanaan 1950-60- luvuilla.
