Keljonjärvi (35.728.1.001)
Järvi
Nimi: Keljonjärvi
Järvinumero: 35.728.1.001
Vesistöalue: Keljonjärven valuma-alue (35.728)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)
Perustiedot
Pinta-ala: 172,55 ha
Syvyys: 10,36 m
Keskisyvyys: 2,58 m
Tilavuus: 4 401 340 m³0,0044 km³ <br />4 401 340 000 l <br />
Rantaviiva: 11,93 km11 930 m <br />
Korkeustaso: 84,2 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Kangasala
Maakunta: Pirkanmaan maakunta
ELY-keskus: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Keljonjärvi sijaitsee Kangasalan kunnassa Sahalahden taajaman pohjoispuolella. Järvellä on pinta-alaa 5,10 km² ja sen suurin syvyys on 10,3 m. Järven valuma-alue on kooltaan 72,32 km². Lähivaluma-alue koostuu pääosin pelloista ja haja-asutuksesta, kun kauempana valuma-alueella alue on metsäistä ja soista. Järvi laskee Längelmäveteen Saksalanselän alueelle.
Järven vesi on väriltään ruskeaa. Vesi on runsashumuksista, johtuen valuma-alueella olevista soista.
Nykytila ja suojelu
Keljonjärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Järvellä on kesäisin usein sinileväkukintoja, jotka voivat haitata uimista. Järven rehevyystaso on korkea.
Järvellä on otettu Hertta-tietokannan mukaan vedenlaatu näytteitä 163 kertaa vuosina 1967-2014. Näytteenottajina ovat toimineet kunnallinen ympäristöviranomainen, Hämeen- ja Pirkanmaan ELY-keskukset sekä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys.
Mittauksista 109kpl suoritettiin järven Röyttänveden ja Längelmäveden välisessä salmessa noin 150m Suoniemensillantien sillasta itään. Näytteet otettiin 0,1-1,0m syvyydestä ja 2-4 kertaa vuodessa. Mittauksissa ei tutkittu veden hapen kyllästysastetta vuoden 1986 jälkeen. Myöskään näkösyvyyttä ei mitattu säännöllisesti.
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin 42,6µg/l ja kokonaistyppipitoisuus oli 927,3µg/l. Tuloksista on nähtävissä hienoinen laskusuhdanne fosforin pitoisuuksissa, kun taas typen osalta pitoisuudet ovat olleet nousussa. 2000-luvun mittauksista hieman yli 50% on saatu tulokseksi yli 1000µg/l, kun ennen vuosituhannen vaihtumista yhtä korkeita pitoisuuksia mitattiin noin 27% mittauksista. Kokonaisfosforin osalta pitoisuudet olivat ennen 1990-lukua 40-60µg/l, kun viimeaikoina pitoisuudet ovat olleet 30-50µg/l.
Mittauksista 50kpl suoritettiin noin 100m Keljonsaaresta etelään. Mittauskohdassa on 9,7m syvää ja näytteet otettiin 1-9m syvyydeltä. Näytteitä on otettu yleensä kerran vuodessa. Näkösyvyys mittauspaikalla on ollut keskimäärin 0,95m.
Päällysveden hapen kyllästysaste oli keskimäärin 80% ja alusveden hapenkylläisyys oli 13%. Alusvedessä esiintyi useasti happikatoja, jotka vaikuttavat alusveden kokonaisfosforipitoisuuksiin. Päällysvedessä esiintyi kaksi kertaa ylikyllästyneisyyttä.
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 46,2µg/l ja alusvedessä 147µg/l. Päällysveden fosforin määrä on pysynyt melko tasaisesti 40-60µg/l välillä. Alusvedessä esiintyi hyvin korkeita fosforin pitoisuuksia edellä mainittujen hapettomien olosuhteiden takia. Korkein yksittäinen pitoisuus oli 490µg/l, joka mitattiin vuonna 1999. Melkein 60% mittauksista saatiin alusvedestä tulokseksi yli 100µg/l:n kokonaisfosforipitoisuus.
Päällysveden kokonaistyppipitoisuus oli keskimäärin 849µg/l. Alusvedessä typpeä oli keskimäärin 1653µg/l. Päällysveden pitoisuudet olivat hyvin lieväsä nousussa, joka näkyi lähinnä korkeiden pitoisuuksien esiintymisen tihentymisenä viime aikoina. Alusvedessä sen sijaan esiintyi alle 1000µg/l pitoisuuksia vain joka viidennessä näytteessä. Korkein alusvedestä mitattu kokonaistypen määrä oli 2900µg/l vuonna 1999. Yli 2000µg/l pitoisuuksia mitattiin kaikkiaan 13 kertaa eli noin joka kolmannessa näytteessä.
