Vesijättömaan happamoittava vaikutus

Lapinjoki on yksi Suomen päävesistöistä, jonka nykytila estää vaelluskalojen nousun merestä. Vedenoton takia Saarnijärven vesiala on pienentynyt 175 ha vajaaseen 60 ha ja näin muodostunut yli 100 ha vesijättömaa happamoittaa Lapinjoen vesistön Sammallahdesta Olkiluotoon asti vuosittain. Saarnijärven pohja kun on entinen merenpohja, eikä ole kovin yllättävää, että pohjasedimentti koostuu rikkipitoisista kerrostumista, jotka hapettuessaan muodostavat rikkihappoa. Pohjapadon palauttamista pitää kiirehtiä, tuntuu siltä, että rikkipitoisia kerrostumia riittää, eikä sedimenttien happamoittava vaikutus ole mihinkään katoamassa. Lapinjoen vedenottoa on korvattu 1960 -luvulta lähtien ensin tunnelilla Eurajoesta ja nyt lisäksi Köyliönjoesta ja johtoputkella Kokemäenjoesta. Lapinjoen vesistössä on jo rakennettu aikaisemmin pohjapatoja säännösteltyihin järviin, Narvijärveen ja Koskeljärveen. Saarnijärveen ei ole pohjapatoa rakennettu.

Hei,

Vaikka äkkiseltään Saarnijärven kunnostus vaikuttaisikin oikean suuntaiselta toiminnalta, tarkottaisiko se ehkä sitä, että tällainen vesijättömaa voitaisiin peittää vedellä, vesijättömaahan on jo hapettunutta erittäin hapanta sulfaattisavea. Vedenpinnan vaihteluväli on nykyisin neljä metriä, melkein kaksi metriä enemmän kuin ennen pohjapadon räjäyttämistä, eli Saarnijärven tulviminen on lisääntynyt ja toistuu nykyisin kaksi kertaa vuodessa, mistä seuraa, että rikkihappoa huuhtoutuu enemmän alajuoksuun. Sulfidisaven hapettaminen pitäisi kuitenkin keskeyttää, eli pohjapadon palauttaminen olisi välttämätöntä. Otan yhteyttä Turkuun.

Ystävällisin terveisin Jouni Aro

Tästä järvestä lienee siis kyse: Saarnijärvi (33.002.1.006) (tiedoksi siis muille keskustelupalstaa seuraaville).