Leinoslampi (54.076.1.001)

Leinoslampi on keskikokoinen järvi Pyhäjoki (54) -päävesistössä. Se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa ja kuuluu Pohjois-Pohjanmaan ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Leinoslampi
Järvinumero: 54.076.1.001
Vesistöalue: Kilpuanojan valuma-alue (54.076)
Päävesistö: Pyhäjoki (54)

Perustiedot

Pinta-ala: 27,15 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 2,48 km2 480 m <br />
Korkeustaso:

Hallinnolliset alueet

Kunta: Raahe
Maakunta: Pohjois-Pohjanmaan maakunta
ELY-keskus: Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Viranomainen

Asiantuntija

Kokenut

Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Leinoslampi sijaitsee Raahen kaupungissa, Vihannin taajamasta 10 kilometriä etelään. Lampi on vajaan kilometrin pituinen ja puoli kilometriä leveä.

Nykytila ja suojelu

Leinoslampi on kasvamassa umpeen. Vettä lammessa on enimmillään toista metriä ja avointa vettä on enää keskellä lampea.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Lampi jäätyy talvisin lähes pohjia myöten ja kalaa ei paljoa ole. Vesilintuja järvellä on jonkin verran.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Leinoslammen rannoilla ei ole asutusta ja lähin maatila on puolen kilometrin päässä. Lammen eteläpäässä on metsästysseuran ja itärannalla yksityinen kota. Lammella harrastetaan sorsastusta syksyisin.

Tarut ja tositarinat

Leinoslampi on oikea malliesimerkki huonosti kohdellusta järvestä. Vielä 1900 -luvun alussa järvessä oli kalaa ja nimikin oli Leinosenjärvi. 1900-luvun alkuvuosina Mestari-Heikki ( Heikki Kilpua-Myllymäki ) kaivoi yksin lapiolla laskuojan ja kuivatti koko järven. Järven pohja halkeili kuivuessaan ja Mestari-Heikki istutti siihen naurista. Vuosikymmenten vieriessä laskuoja maatui ja järveen nousi vesi uudelleen. Kunnes vuonna 1964 Kilpuanoja ruopattiin ja kanavoitiin. Tässä yhteydessä järvi lurautettiin taas kuivaksi. Vesi meni niin vähiin, ettei veneellä voinut soutaa. Pohja oli upottavaa liejua ja ainut keino liikkua järvellä oli hiihtää myös kesäisin. Seuraava uhka järvelle oli 1970-luvun lopulla alkanut turvetuotanto. Vapo avasi Ojanevan turvetuotantoalueen ja kuivatusvedet laskettiin suoraan Leinoslampeen. Vesien mukana lampeen kulkeutui suuret määrät humusta. Metsästysseura halusi 1980-luvulla lammesta sorsille soveltuvan kosteikon. Leinoslammen ympäri kaivettiin ojat, jotka ohjaavat turvesoilta tulevat vedet lammen ohi Kilpuanojaan. Samalla rakennettiin pohjapato, jolla järven pintaa saatiin nostettua. Mutta vuosien kuluessa umpeenkasvu on jatkunut ja järven tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Aiheesta muualla

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2055163?term=Leinosj%C3%A4rvi&page=7 Mestari-Heikki