Sammallahdesta Olkiluotoon
Lapinjoki on kutujoki, mutta sen nykytila estää vaelluskalojen nousun merestä. Vedenottoa on korvattu Eurajoesta ja Kokemäenjoesta, kalateitä voidaan kyllä rakentaa, koskia ennallistaa etc., nykyisellää vaelluseste on vedenottamon pato Lapinjoessa. Veden ajoittainen happamuus Lapinjoessa olisi turvemaista peräisin, Saarnijärven vaikutusta ei ole happamoitumisen aiheuttajana tuotu esille, vaikka hapan vesi on huomioitu Olkiluodossa. Saarnijärvessä vesialan pienennettyä 175 ha vajaaseen 60 ha, muodostui yli 100 ha rikkihappoinen vesijättömaa, jonka vettä happamoittava vaikutus on ilmeinen. Entäs kuka on tutkinut Saarnijärven umpeenkasvuun vaikuttaneita syitä tai pohjasedimenttejä, kyseessä on todellakin entinen merenpohja, eikä ole kovin yllättävää, että pohjasedimentti koostuu rikkipitoisista kerrostumista, jotka hapettuessaan muodostavat rikkihappoa. Rikkipitoinen musta savi on otollinen alusta umpeenkasvulle. Umpeenkasvun syinä on kerrottu olevan veden mukana kulkeutuva maa-aines, joka on laskeutunut Saarnijärven pohjasedimentteihin (Posiva). Raahe Oy:n vedenottoluvan käsittelyn yhteydessä lupaehtoja kaavailtaessa Saarnijärveen piti jättää vettä 1/2 metriä kauttaltaan, sulfiittisaven hapettuminen olisi näin estetty. Muistakaan ehdoista ei sitten välitetty kun reilu vuosikymmen myöhemmin räjäytettiin Sammallahden pohjakallio ilmaan. Joesta on tuhottu alkuperäinen kala- ja eliökanta estämällä liki 60 vuoden ajan vaelluskalojen pääsy merestä vedenottamon padolla ja jäljelle jääneet kalat ovat vuosittain happamoitumisen takia tukehtuneet. Lapinjoki oli vaelluskalojen nousujoki, asiaan löytyy varmistusta, esimerkiksi paikannimistä, Lapin keskustassa oleva koski tunnettiin Laxafors nimellä, mikä viittaa lohensukuiseen kalaan. Pienet lohet ovat ehkä olleet järvi- tai meritaimenia. Raakkukin on runsaasti esiintynyt Lapinjoessa.