Vahvajärvi (14.921.1.001)

70 650 m <br />

Vahvajärvi on iso järvi Kymijoki (14) -päävesistössä. Se sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa ja kuuluu Etelä-Savon ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Vahvajärvi
Järvinumero: 14.921.1.001
Vesistöalue: Vahvajärven alue (14.921)
Päävesistö: Kymijoki (14)

Perustiedot

Pinta-ala: 1 388,83 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 70,65 km70 650 m <br />
Korkeustaso: 88,6 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Hirvensalmi
Maakunta: Etelä-Savon maakunta
ELY-keskus: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Mäntyharjun reittiin kuuluvalla Vahvajärvellä on pituutta pohjoisessa olevasta Pihlajalahden pohjukasta eteläpäässä sijaitsevan Ripatin kanavan suulle 11 kilometriä ja leveyttä laajimmillaan 3-4 kilometriä. Järven pinta-ala on 13,9 km2. Järven keskiosassa ja eteläpäässä on useita suurehkoja saaria. Suurimmat saaret ovat Iso Pihlajasaari ja Sätkynsaari.

Vuosina 1831 - 1854 rakennettiin puun ja muun tavaran kuljetusta varten Kissakosken kanava Liekuneesta Vahvajärveen ja Turhankanava Suonteesta Vahvajärveen. Vahvajärvi laskee Ripatin kanavan ja kosken kautta Sämpiään.

Vahvajärveä laskettiin 1800-luvulla useita kertoja. Viimeisin laskutyö tehtiin vuonna 1865. Vahvajärven vedenkorkeudesta ja sen vaihtelusta ei ole olemassa päätöksiä tai määräyksiä. Vahvajärven vedenkorkeuteen vaikuttavat yläpuolisen Kissakosken juoksutukset, joilla säännöstellään Puulaveden vedenkorkeutta Itä-Suomen vesioikeuden 28.11.1964 antaman lupapäätöksen mukaisesti.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Vahvajärven yleisimmät ruokakalat ovat ahven, hauki, muikku ja siika. Jonkin verran saadaan kuhaa ja taimenta. Särkikaloista yleisimpiä ovat särki, sorva, salakka, lahna ja sulkava. Verkoissa saattaa olla myös kuoretta ja kiiskeä.

                                           *

Järven ja sen rantojen linnusto on monipuolinen.

Kuikka- ja uikkulinnuista yleisimpiä ovat kuikka ja härkälintu. Myös mustakurkku-uikusta ja silkkiuikusta on joitakin havaintoja.

Sorsalinnuista yleisimpiä ovat telkät, tukkakoskelo, isokoskelo, tavi ja laulujoutsen sekä sinisorsa. Myös tukkasotkasta ja uivelosta on havainnot. Sinisorsat ja laulujoutsenet ovat yleistyneet 1980-luvusta lähtien. Isokoskelot taas näyttävät viime vuosina vähentyneen.

Petolinnuista on havaintoja ainakin kalasääskestä, hiirihaukasta, varpushaukasta, tuulihaukasta, varpuspöllöstä ja viirupöllöstä.

Metsäkanoista alueella esiintyy ainakin teeri ja pyy. Kahlaajista yleisimpiä ovat rantasipi, taivaanvuohi, lehtokurppa ja kuovi. Myös metsäviklosta on havaintoja. Kurki on jokavuotinen vieras.

Tiiroista ja lokeista yleisimpiä ovat kalatiira, kalalokki, harmaalokki ja naurulokki, joka on uusimpia tulokkaita. Selkälokkien määrä on selvästi laskenut viimeisten vuosien aikana. Uusin lokkitulokas on pikkulokki, joka on havaittu ainakin kesällä 2011.

Tikkalinnuista yleisin on käpytikka, mutta palokärjenkin voi nähdä melko usein. Havaintoja on myös käenpiiasta. Pääskyistä yleisimpiä ovat harapääsky ja räystäspääsky.

Varislinnuista melko usein näkee variksen, harakan, korpin tai närhen.

Yleisin rastaslintu on räkättirastas. Myös punakylkirastas ja laulurastas ovat yleisiä. Satakielestä, sinirinnasta, leppälinnusta ja pensastaskusta on havaintoja. Niitä selvästi yleisempi on punarinta.

Siepoista selvästi yleisin on kirjosieppo. Toiseksi yleisin on harmaasieppo. Pikkusieppokin on nähty rantapajukossa.

Tiaisista yleisimpiä ovat talitiainen ja sinitiainen. Harvinaisempia ovat hömötiainen ja pyrstötiainen, joista jälkimmäinen vierailee rantakoivuissa yleensä syyspuolella.

Peippolinnuista yleisimpiä ovat peipponen ja viherpeippo. Joskus voi nähdä punatulkun tai vihervarpusen. Harvinaisempi havainto on järripeiposta.

Kevään merkeistä varmimpia on rannalla tepasteleva västäräkki. Joskus voi rantapajukossa nähdä pajusirkun. Pajulintu maahan tehtyine pesineen on melko yleinen. Harvinaisempia rantatonteilla vierailijoita ovat puukiipijä, käki ja Etelä-Savon maakuntalintu kuhankeittäjä.

                                          *

Tarut ja tositarinat

Piispa Maunu II Tavast perusti keskiajalla vuoden 1440 paikkeilla Vahvajärven kestikievarin Asikkalasta Sysmän kautta Savilahteen (nyk. Mikkeli) kulkeneen talvitien varressa omistamilleen maille. Kuningas Kristoffer antoi vuonna 1442 Vahvajärven talolle verovapauden, koska "talo on rakennettu yhteiseksi hyväksi ja hyödyksi". Vuonna 1445 piispa Maunu osti Vahvajärven rannalta maata entisten tilustensa lisäksi. Savolaisia Montosia edustaneelle Mikko Montoselle tarjottiin ensin maksuksi 3½ kiihtelystä nahkoja. Kun tämä ei häntä tyydyttänyt, sai hän lisäksi piispalta kolmen kiihtelyksen arvoisen hevosen, jolloin kauppahinta yhteensä vastasi n. 300 kappaletta nahkoja.

Myöhemmin 1500-luvulla talo kulki asiakirjoissa nimellä Juuritaipale, mutta sitä ruvettiin sanomaan Lampuulahdeksi, koska siinä asui piispan lampuoti (landbo). Tällä nimellä alue tunnetaan tänäkin päivänä.

Aiheesta muualla

Vahvajärvestä löytyy tietoja mm. seuraavista julkaisuista: - Hirvensalmen kirja. Toimittanut Aila Mielikäinen. Mikkeli 1979. - Toivo Mönkkönen: Hirvensalmen historia I. Mikkeli 1968. - Toivo Mönkkönen - Veikko Huttunen: Hirvensalmen historia II. Jyväskylä 1990. - FCG Finnish Consulting Group Oy: Hirvensalmen kunta. Hirvensalmen länsisosan rantayleiskaava. Kaavaselostus, ehdotus 346-C8281. 25.3.2011.