Mehtiö (14.718.1.047)
Järvi
Nimi: Mehtiö
Järvinumero: 14.718.1.047
Vesistöalue: Myhinjärven valuma-alue (14.718)
Päävesistö: Kymijoki (14)
Perustiedot
Pinta-ala: 249,15 ha
Syvyys: 48 m
Keskisyvyys: 11,29 m
Tilavuus: 28 121 400 m³0,0281 km³ <br />28 121 400 000 l <br />
Rantaviiva: 17,15 km17 150 m <br />
Korkeustaso: 107,7 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Pieksämäki, Rautalampi (kunta)
Maakunta: Etelä-Savon maakunta, Pohjois-Savon maakunta
ELY-keskus: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Mehtiö kuuluu Myhinjärven valuma-alueeseen. Kaakkoisosa järvestä sijaitsee Etelä-Savon ELY sekä Pieksämäen kaupungin alueella ja osa järvestä kuuluu Rautalammen kuntaan. Järven pinta-ala on 249 ha, keskisyvyys on 11,3 metriä ja suurin syvyys on 48 metriä. Myhin reitin järvet Mehtiö, Myhinkoski sekä Mehtiönkoski - Kuorekoski laskevat vetensä Myhinjärven kautta Hankaveteen. Myhinkoski ja Mehtiönkoski on entisöity uiton jäljiltä.
Mehtiö on kirkasvetinen ja vesi on väriltään ruskeaa. Järvi on tyypiltään keski- ja runsashumuksisen välillä. Tutkimustiedon mukaan järvi on rehevyystasoltaan lievästi rehevä. Virkistyskäyttö luokituksen mukaan järvi kuuluu luokkaan hyvä. Luokitus on tehty syvänteen vedenlaatutekijöiden mukaan, jolloin rantavyöhykkeen mahdollista rehevöitymistä ei ole voitu ottaa luokituksessa huomioon.
Nykytila
Tutkimusalueena on ollut 48 m:n syvänne, mikä sijaitsee saariryhmän (Pyöreäsaari, Kalliosaari, Riuttasaari) itäpuolella. Mehtiö on kuulunut alueelliseen järvien tila- ja käyttökelpoisuus kartoitukseen vuosina 2004-05. Mehtiö 161 viimeisin vedenlaatu tutkimus on tehty 6.10.2011 ja tekijänä oli Etelä-Savon ELY. Väriluku oli hyvä. Näkösyvyys, lehtivihreä, sameus ja kokonaisfosfori olivat erinomaiset. Hapen kyllästysaste oli pintavedessä erinomainen, mutta syvemmällä ja lähellä pohjaa tulos oli välttävä. Järven veden laatua seuraa myös Pohjois-Savon ELY.
Luonto
Mehtiö on koillis-lounassuuntainen, pitkä, paikoin kapea järviallas, jonka rannat ovat selvärajaiset. Pohjoisosassa rannat ovat pinnanmuodoiltaan tasaiset tai loivaa rinnemaata. Maisemassa vaihtelevat kapeat niemet ja alavat lahdet.
Lauttaniemen rannassa on silokallioita ja Lauttalahden ja Savisaaren välissä hiekkarantaa. Rantametsät ovat pääosin varttuneita kuusikankaita. Murtoniemen kaakkoisosassa on kalliorantaa ja niemessä on pieniä kalliokumpareita. Niemen rantamaisemassa vallitsevat mäntyvaltaiset metsät.
Eteläosassa, Hattuhonganvuoreen liittyen, ranta-alueet ovat paikoin pinnanmuodoiltaan jyrkkiä ja osin louhikkoisia. Selkäsaaresta pohjoiseen nuorten metsien osuus on huomattava. Paikallista maisemallista arvoa on pienillä saarilla ja saariryhmillä sekä kapeilla niemillä.
Alueen rannat ovat lähes rakentamattomat. Muutamia loma-asuntoja on Mehtiön Murtoniemen eteläkärjessä. Mehtiön eteläpuolelle sijoittuu valtatie 9, jonka meluvaikutus ulottuu järvelle.
Lajistoa
Valtaosin ranta-alueen metsät ovat mustikkatyypin tuoreita, puustoltaan varttuneita kuusi- ja mänty-kuusikankaita. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja: mustikka, puolukka, lillukka, kultapiisku, vanamo ja metsäkastikka. Paikoin on myös puustoltaan uudistuskypsiä sekametsäkuvioita, joissa vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, koivu, haapa ja mänty. Järeää haapaa kasvavia rantametsiä on Riuttasaaren länsipuolen niemessä sekä Savisaaren tyvellä.
Reheviä metsätyyppejä, lehtomaisia kankaita ja lehtoja, on niukasti. Lehtomaiset kankaat ovat käenkaali-mustikkatyypin kuusikankaita. Kasvillisuuteen kuuluvat: metsämansikka, oravanmarja, kielo, kevätlinnunherne, metsävirna, metsäkastikka ja sormisara. Pienialaisia lehtolaikkuja ja – juotteja esiintyy Hattuhonganvuoren rinteiden alaosissa. Saniaistyypin kosteita kuusilehtoja reunustavat lehtomaiset kankaat. Kenttäkerroksen valtalajit ovat soreahiirenporras, metsäimarre ja käenkaali. Muut lajit: korpi-imarre, metsäkurjenpolvi, huopaohdake, vadelma ja sudenmarja.
Suorantaa on selvitysalueella niukasti. Tyypillisiä ovat alavien lahdenpohjukoiden luhtaiset rantapensastot mm. Mehtiön Lauttalahdessa ja Savisaaren tyvessä. Rantavyöhykkeen tyypilliset lajit ovat: kastikat, kurjenjalka, ranta-alpi, rätvänä, suo-orvokki ja jouhisara.
Rantapuuston ja –pensaston muodostavat koivu, harmaaleppä, tervaleppä, korpipaatsama ja pajut. Rannat ovat pääosin karut ja kivikkoiset. Rantakasvillisuus on niukkaa. Harvakseltaan kasvaa järvikortetta, rantakukkaa ja pullosaraa. Lauttaniemessä sekä Lauttalahden ja Savisaaren välissä on hiekkarantaosia, joilla kasvaa mm. saroja, siniheinää ja rantaleinikkiä. Matalat lahdet ovat järviruo’on valtaamat. Muuta lajistoa mm. ratamosarpio, vaalealahnanruohoa, jouhivihvilä, terttualpi ja ulpukka.
Kalat ja eläimistöä
Järvien kalastoon kuuluvat: hauki, muikku, made, ahven, särki, lahna, säyne ja kuore. Istutettuja lajeja: järvitaimen, planktonsiika ja järvisiika sekä kuhaa. Kuha lisääntyy jo luontaisesti järvissä. Taimen lisääntyy Mehtiönkoskessa. Kuorekoskessa on kalatie, joka mahdollistaa järvitaimenen kulkemisen reitillä. Mehtiössä on heikko rapukanta.
Alueen nisäkäslajistoa: hirvi, minkki ja majava. Majavan syönnösjälkiä oli Murtoniemen länsipuolella. Harvinaisempaan lajistoon kuuluu liito-orava. Alueelta todettiin kolme erillistä liito-oravan elinaluetta.
Alueen metsien pesimälinnustoon kuuluu pääosin yleisiä havu- ja lehtimetsien lajeja. Alueella havaittiin peippo, räkättirastas ja käpytikka. Huomionarvoiseen lajistoon kuuluu palokärki. Mehtiön vesi- ja rantalinnustoon kuuluvat mm. kalalokki ja kuikka. Kuikka havaittiin Riuttasaari-Kalliosaari-Pyöreäsaari alueella, jossa on lajin pesintään soveltuvaa rantaa.
Lähteet: Vipusuon turvetuotantoalue/Aluehallintoviraston päätös 2010, Koskelo-Konneveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2008-2018, Valtion ympäristöhallinto, Murtoniemen ranta-asemakaava 2011/ Rautalammin kunta.
