Koskio (14.175.1.001)

22 840 m <br />

Järven perustiedot

Järvi

• Nimi: Koskio
• Järvinumero: 14.175.1.001
• Vesistöalue: Seppälänjoen valuma-alue (14.175)
• Päävesistö: Kymijoki (14)

Perustiedot

• Pinta-ala: 248,51 ha
• Syvyys:
• Keskisyvyys:
• Tilavuus:
• Rantaviiva: 22,84 km22 840 m <br />
• Korkeustaso: 95,6 m

Hallinnolliset alueet

• Kunta: Pertunmaa
• Maakunta: Etelä-Savon maakunta
• ELY-keskus: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
• Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue

---

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Koskio (14.175.1.001)/­Havaintopaikka 1

8. heinäkuu 2023 08:30

Hieman levää

Kaikki kuvat järveltä

Järven erityispiirteet

Koskio sijaitsee Etelä-Savon- ja Hämeen ELY -keskusten rajalla. Järvi kuuluu osaksi Pertunmaan kuntaan sekä Heinolan kaupungin alueeseen. Valuma-alueena on Seppälänjoen valuma-alue. Järvi on muodoltaan pitkä, kapea ja suuntaukseltaan koillisesta ja lounaaseen. Järvi on pinta-alaltaan 249 ha.

Tutkimusalueena on ollut Tiiliruukin lahden 11 m:n syvänne. Koskion vesi on väriltään ruskeaa ja ajoittain hieman sameaa. Järvi on tyypiltään keskihumuksinen. Tutkimustiedon mukaan järvi on rehevyystasoltaan lievästi rehevä. Virkistyskäyttö luokituksen mukaan järvi kuuluu lähinnä luokkaan hyvä. Luokitus on tehty syvänteen vedenlaatutekijöiden mukaan, jolloin rantavyöhykkeen mahdollista rehevöitymistä ei ole voitu ottaa luokituksessa huomioon.

Nykytila ja suojelu

Järvi on kuulunut alueelliseen järvien tila- ja käyttökelpoisuuskartoitukseen vuosina 1990-91 ja 2002-03. Koskion 012 viimeisin vedenlaatu tutkimus on tehty 11.9.2012 ja sen tekijänä oli Etelä-Savon ELY. Väriluku oli hyvä/tyydyttävä. Kokonaisfosfori oli erinomainen/hyvä. Näkösyvyys oli erinomainen. Lehtivihreä oli tyydyttävä. Hapen kyllästysaste oli erinomainen 1 ja 5 metrissä, mutta pohjalla oli vakavia happiongelmia (11%).

Lähde: Valtion ympäristöhallinto.