Sahajärvi (81.057.1.033)

1 630 320 m³ <br />0,00163 km³ <br />1 630 320 000 l <br /> 5 190 m <br />

Sahajärvi on keskikokoinen järvi Suomenlahden rannikkoalue (81) -päävesistössä. Se sijaitsee Uudenmaan maakunnassa ja kuuluu Uudenmaan ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Sahajärvi
Järvinumero: 81.057.1.033
Vesistöalue: Mankinjoen valuma-alue (81.057)
Päävesistö: Suomenlahden rannikkoalue (81)

Perustiedot

Pinta-ala: 55,22 ha
Syvyys: 6,46 m
Keskisyvyys: 2,95 m
Tilavuus: 1 630 320 m³0,00163 km³ <br />1 630 320 000 l <br />
Rantaviiva: 5,19 km5 190 m <br />
Korkeustaso: 42,8 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Espoo
Maakunta: Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Sahajärvi (81.057.1.033)/­Ranta

5. syyskuu 2017 09:25

Kuva

Kaikki kuvat järveltä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Sahajärvi sijaitsee Suomenlahden rannikkoalueen vesistössä Espoossa Uudenmaan maakunnassa Mankinjoen valuma-alueella. Sen pinta-ala on 0,552 km² ja se on Suomen 6:sta Sahajärvestä toiseksi suurin.

Järvellä on rantaviivaa 5,2 km. Järven keskisyvyys on 3,0m ja suurin syvyys on 6,5 m.Järven pohjoisosassa on saari, Torsö, jonka pinta-ala on 0,01 km².

Sahajärven länsiosaan laskee oja, josta järveen tulee vesiä Siikajärvestä ja Heinäslammesta. Sahajärven itapuolelta laskee Sahajoki Nuuksion Pitkäjärveen.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin on kirjattu kaksi havaintoa Sahajärveen liittyen.

Lähellä Sahajärveä Sahaojan varrella on sijainnut 1700-luvun lopulla saha ja pärehöyläämö. Näistä on edelleen havaittavia kivirakenteita.

Sahajärven rannassa on myös betonista rakennettu pato ja siihen liittyvä rautainen sulkuluukku. Tämä jäänne on Nygårdin eli Histan kartanon pärehöylästä, joka toimi paikalla 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.