Tiilikka (04.664.1.004)

Tiilikka on melko iso järvi Vuoksi (04) -päävesistössä. Se sijaitsee Pohjois-Savon ja Kainuun maakunnissa ja kuuluu Pohjois-Savon ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Tiilikka
Järvinumero: 04.664.1.004
Vesistöalue: Tiilikan alue (04.664)
Päävesistö: Vuoksi (04)

Perustiedot

Pinta-ala: 420,08 ha
Syvyys: 8,1 m
Keskisyvyys: 2,38 m
Tilavuus: 10 000 800 m³0,01 km³ <br />10 000 800 000 l <br />
Rantaviiva: 35,89 km35 890 m <br />
Korkeustaso: 186,5 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Rautavaara, Sotkamo
Maakunta: Pohjois-Savon maakunta, Kainuun maakunta
ELY-keskus: Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Vuoksen vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Viranomainen

Asiantuntija

Kokenut

Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven perustiedot

Tiilikka tai joissain yhteyksissä Tiilikkajärvi on pinta-alaltaan 420,1 hehtaarin kokoinen järvi Rautavaaran ja Sotkamon kuntien alueella Pohjois-Savon maakunnassa. Järven keskisyvyys on 2,4 metriä ja syvin kohta on 8,1 metrin syvyydessä. Järvi on vuonna 1982 perustetun Tiilikkajärven kansallispuiston alueella. Rannat ovat loivia ja valtaosin hiekkaa kuten myös pohja. (Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2004)

Historia

Tiilikkajärven kansallispuisto perustettiin aikoinaan säilyttämään järvi-, joki- ja harjuluontoa sekä järveä ympäröiviä aapasoita. (Luontoon.fi) Ruotsi ja Venäjä solmivat Täyssinän rauhan vuonna 1595 ja tuolloin raja vedettiin kulkemaan Tiilikan kautta. Ajalta peräisin oleva rajakivi on nähtävissä kansallispuiston alueella.

Nykytila ja suojelu

Kasvillisuus, eläimet ja muu vesiluonto

Tiilikan kasvillisuus on niukkaa suoperäisen veden johdosta (Luontoon.fi). Kasvillisuus koostuu pohjalehtisestä kasvillisuudesta, joskin kasvustot ovat harvoja. Sama pätee ilmaversoisiin kasveihin. (Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2004)

Alueelle tyypillisiä vesilintuja ovat tavi ja kuikka. Havaintoja on myös rantasipistä ja lirosta. Alueella voi nähdä myös majavia ja niiden rakentamia patoja. Metsälinnuista yleisimpiä ovat pajulintu, peippo, järripeippo, harmaasieppo, metsäkirvinen ja punakylkirastas. (Luontoon.fi)

Asutus ja vesistön käyttötavat

Alueella on hyvät veneily- ja melontaolosuhteet ja patikointimahdollisuuksiakin järven ympäristössä on noin 20 kilometrin matkalla. Myös uiminen ja kalastus on mahdollista tietyin rajoituksin. (Luontoon.fi)