Hirvijärvi (21.033.1.009)
Järvi
Nimi: Hirvijärvi
Järvinumero: 21.033.1.009
Vesistöalue: Suolijärven - Hirvijärven valuma-alue (21.033)
Päävesistö: Vantaa (21)
Perustiedot
Pinta-ala: 430,37 ha
Syvyys: 29,64 m
Keskisyvyys: 12,9 m
Tilavuus: 55 502 100 m³0,0555 km³ <br />55 502 100 000 l <br />
Rantaviiva: 17,47 km17 470 m <br />
Korkeustaso: 103,4 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Riihimäki, Loppi, Hyvinkää
Maakunta: Kanta-Hämeen maakunta, Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Vantaanjoen vesistöalueen länsiosien moreeni- ja hiekkamaiden järvet, kuten Hirvijärvi, ovat yleensä kirkasvetisiä ja niukkaravinteisia. Hämeen ELY-keskuksen toimialueella Riihimäellä sijaitseva Hirvijärvi on noin 430 hehtaarin laajuinen melko kirkasvetinen ja hyväkuntoinen järvi. Valuma-alueen koko on noin 2700 ha, ja kokonaisrantaviivaa järvelle kertyy noin 17 km.
Hirvijärvi on syvin Vantaanjoen vesistöalueen järvistä. Vuonna 2007 järvellä tehdyssä syvyyskartoituksessa järven syvimmäksi kohdaksi löydettiin 29,6 metriä. Hirvijärven keskisyvyys on 14 metriä.
Hirvijärvestä vedet laskevat padon kautta ensin Vatsianjärveen ja edelleen Suolijärveen. Järviä on säännöstelty 1960-luvulta saakka Helsingin vedenhankintaan liittyen (ks. Vesistön käyttö).
Veden laatu
Hirvijärven veden laatua seurataan osana Hyvinkään ja Riihimäen pintavesien seurantaa kolmen vuoden välein, seuraavaksi 2015. Lisäksi järvi on mukana Hämeen ELY-keskuksen seurantaverkostossa. Vesinäytteet on otettu keskisyvänteen havaintopaikalta, jossa syvyyttä on ollut 25 metriä. Hirvijärvi on tyypiltään Pieni ja keskikokoinen vähähumuksinen järvi (Vh), jonka ekologinen tila on erinomainen. Järven väriarvo, 30-40 mg Pt/l, on juuri ja juuri humusjärvien puolella, mutta näkösyvyys on ajoittain yli 3 metriä. Järven lähivaluma-alueella on ojitettuja soita, jotka nostavat väriarvoa luontaisesta.
Uusimmassa vesistön tila-arvion perusteella Hirvijärven ekologinen luokka on hyvä. Laskuuoman pato on jonkinlainen vaelluseste kaloille, mutta järven oma kalasto on erinomainen. Järvessä ajoittain esiintyvät sinilevät eli syanobakteerit rajoittavat hieman virkistyskäyttöä, mutta levänäytteiden perusteella leväbiomassat ovat olleet silti vähäisiä.
Hirvijärven ravinnetaso on vuosittain pysytellyt melko tasaisena ja karulle järvelle ominaisella tasolla ja vedenlaatu on muutenkin erinomainen. Hirvijärven kokonaisfosforipitoisuus oli elokuun lopussa 2011 karuille järville tyypillinen 6 µg/l, mutta vedessä olevan levän määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus lievästi rehevien järvien tasolla. Levän runsaus voi kuitenkin vaihdella nopeasti ympäristöolosuhteiden muuttuessa, joten yksi mittaustulos kesän aikana ei anna luotettavaa kuvaa järven rehevyystasosta.
Hirvijärven syvänne ei kärsi hapenpuutteesta lopputalvella tai -kesällä, vaikka hapen pitoisuus väheneekin kesän ja talven loppua kohti. Hapenvajaus kuitenkin täydentyy syys- ja kevättäykierron hapettaessa koko vesimassan. Elokuun 2011 loppupuolella syvänteen alusvedestä oli happea 44 % jäljellä.
Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä ja vesi lievästi humuspitoista.
Kesällä normaali päällysveden happipitoisuus on 8-9 mg/l. Talvella pitoisuus on korkeampi, sillä happea liukenee kylmään veteen enemmän. Kerrostuneisuuskausien lopulla 4-8 mg/l on alusvedessä hyvä happipitoisuus. Tätä matalampi pitoisuus on usein seurausta rehevöitymisestä.
Klorofylli-a mittaa lehtivihreällisten planktonlevien määrää vedessä, mikä kuvaa järven rehevyystasoa. Karuissa järvissä klorofylli a-pitoisuus on 4-10 µg/l ja rehevissä yli 20 µg/l.
Fosfori on järvissämme useimmiten kasviplanktonin tuotantoa rajoittava minimiravinne. Luonnontilaisissa järvissä fosforipitoisuus on alle 10 µg/l, humusvesissä hieman suurempi. Alusveden fosforipitoisuus kasvaa pohjaa kohti usein selvästi. Hirvijärvessä alusveden fosforipitoisuus on vain vähän päällysvettä korkeampi.
Värittömissä luonnontilaisissa vesissä typpipitoisuus on alle 500 µg/l, humusvesissä hiukan korkeampi. Voimakkaan ruskeissa humusvesissä ja kuormitetuissa vesissä typpipitoisuus voi olla yli 1000 µg/l.
Vesiluonto
Hirvijärven erikoisuus on järven pohjalla kasvava sinilevä, Nostoc zetterstedtii. Levä muodostaa sinivihreitä, hiukan lakan tai vadelman marjaa muistuttavia poimuisia yhdyskuntia, joita ympäröi hyytelömäinen aine. Laji kasvaa hyvin hapettuneilla sorapohjilla ja yleensä niin syvällä, ettei sitä huomata, ellei se jostain syystä irtoa pohjalta. Silloin se nousee ajelehtimaan veden pinnalle ja mahdollisesti ajautuu rannalle.
Nostoc zetterstedtii kasvaa vain hyväkuntoisissa, karuissa järvissä. Sen esiintyminen Hirvijärvessä kertoo järven hyvästä tilasta, joten jos levää ajautuu joskus rantaan, ei ole syytä huoleen, vaan tyytyväisyyteen. Sen sijaan lajin katoaminen järvestä olisi huono merkki. Nostoc zetterstedtii lienee harvinainen, sillä sitä on tavattu Suomessa vain kahdesta järvestä Hirvijärven lisäksi. Lajin esiintymiä ei kuitenkaan ole koskaan systemaattisesti kartoitettu.
Kasviplankton
Elokuussa järven päällysvedessä, vesisyvyydessä 0-2 metriä, levätuotantoa kuvaavat klorofylli a-pitoisuudet ovat olleet seurantakertoina 6-9 µg/l eli lievästi rehevän järven tasoa. Hirvijärvessä on todettu useina kesinä sinilevää sekä rantavesissä että selkävesillä. Leväseurannan tulosten perusteella levien määrä on ollut ajoittain runsasta viime kesinä.
Järven kasviplanktonin koostumusta on tutkittu vuonna touko-syyskuussa 2007 kuukausittain sekä elokuussa 2009 ja kesä- ja elokuussa 2011. Näytteissä levätaksoneja on ollut noin 60. Kesällä 2007 kasviplanktonbiomassat olivat toukokuussa ajankohdalle tyypillisesti kasvukauden korkein, 2 mg/l. Muilla kerroilla levää oli 0,6-1 mg/l, mikä on hyvän ekologisen tilan tasoa. Haitallisten sinilevien osuus näytteissä on ollut korkeimmillaan 13 %, elokuussa 2009, mikä sekin on hyvän tilan tasoa. Muissa näytteissä sinilevien osuus on ollut alle 5 %.
Kalat ja linnut
LINNUT: Harmaalokki, Heinäsorsa, Isokoskelo, Kuikka , Mustakurkku-uikku, Naurulokki
KALAT YMS: Ahven, Ankerias, Hauki, Jokirapu, Kuha, Lahna, Muikku, Särki
Vesistön käyttö
Säännöstely
Helsingin seudun ympäristöpalvelulla (HSY) on pääkaupunkiseudun vedenhankinnan turvaamiseksi lupa (Vesistötoimikunnan päätös 18/1955) Hirvijärven, Suolijärven ja Kytäjärven säännöstelyyn. Lupa on ajalta, jolloin Vantaanjoki toimi Helsingin raakavesilähteenä. Säännöstellyt järvet ovat edelleen vedenhankinnan varajärjestelmää.
Hirvijärven vedet lasketaan säännöstelypadon kautta Kenkiänlahden luusuasta puroa pitkin Vatsianjärveen ja sieltä Väliojaa pitkin Suolijärveen. Suolijärvestä vedet laskevat järven eteläpäähän padotun Välilammen eli Ala-Suolijärven kautta Kytäjärveen. Järvien padot estävät kalojen kulun, ainakin osittain. Nykyisin säännöstely palvelee lähinnä virkistyskäyttöä turvaamalla alivedenkorkeutta. Säännöstelyllä on myös paikallista merkitystä tulvasuojelussa.
Vuonna 2013 valmistui Hirvijärven, Kytäjärven, Ylä- ja Ala-Suolijärven säännöstelyn lupaehtojen tarkistamissuunnitelma. Suunnitelman mukaan Hirvijärven, Suolijärven ja Kytäjärven säännöstelyä muutetaan mm. siten, että pakollinen kevätalennus poistetaan ja se sidotaan tulvaennusteisiin ja pakollinen syysalennus poistetaan. Hirvijärven patoluukkuun rakennetaan minimijuoksutusputki. Säännöstelyn joustavuuden lisääminen parantaa sekä tulva-aikojen että kuivakausien tilannetta sekä järvissä että järvien välisissä uomissa ja Kytäjärven alapuolella. Järvien vedenkorkeusvaihtelu pienenee, kun alimmat vedenkorkeudet nousevat ja tulvat laskevat. Kesäajan vedenkorkeudet eivät jatkossa laske haitallisen alas virkistyskäyttöä ajatellen.
Hirvijärven veden pinnankorkeutta ja järvestä lähtevää virtaamaa mitataan säännöllisesti Hirvijärven padolla (http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/21/l210331009x/wqfi.html).
