Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.
Pohjaeläimiä
Pohjoisen Itämeren sedimenteissä viihtyviin matomaisiin lajeihin kuuluvat etenkin makkaramato (Halicryptus spinulosus) ja viherlimamato "(Cyanophthalma obscura).
Makkaramato on muodoltaan pullistunut ja typäkkä. Laji on meillä ainoa Priapulida -pääjaksoon kuuluva mato. Se kaivautuu savi-, lieju-, tai hiekkapohjaan ja saalistaa muita pohjaeläimiä ampumalla piikikkään, sisään vedettävän kärsänsä ulos. Makkaramato esiintyy yleisenä Itämeren syvemmilläkin pohjilla ja kestää liejusimpukan tavoin kohtalaisesti ympäristön saasteita, mutta häviää, kun happi käy vähiin. Makkaramato on meren laji, jonka levinneisyyttä happipitoisuuden lisäksi rajoittaa suolapitoisuus, minkä vuoksi se on hyvin harvalukuinen Itäisellä Suomenlahdella ja Perämerellä.
Viherlimamato on matalissa syvyyksissä leväkasvustossa viihtyvä Nemertea -pääjaksoon kuuluva peto, joka piiloutuu soran ja levien sekaan ja saalistaa muita pohjaeläimiä ulosammuttavalla kärsällään.
Eteläisellä Itämerellä elää viherlimamadon lisäksi useita muitakin nauhamatolajeja, joista mahdollisesti muutama asuttaa meidänkin rannikkoamme. Lajinmäärityksen hankaluuden takia lajisto on puutteellisesti tunnettu.
