Juojärvi (04.711.1.004)
Juojärvi on iso järvi Vuoksi (04) -päävesistössä. Juojärvi on Pohjois-Savon maakuntajärvi.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
2. toukokuu 2025 10:00 |
Kuvat
Juojärvi (04.711.1.004)/Kapustalahti
Leväluoto Kapustalahden i...
Juojärven erityispiirteet
Juojärven (käytetty ennen myös nimeä Jukonen) allas sai lähestulkoon nykyisen muotonsa jo pian mannerjään sulettua lähes 10 000 vuotta sitten. Järvi oli siis jo siellä kalastaneelle ja metsästäneelle kivikauden ihmiselle lähes samanmuotoinen ja rannan sijainniltaan samanlainen kuin se on nykypäivänkin ihmiselle, mitä kuvastaa esimerkiksi Laitasaaresta löytynyt kivikautinen asutuspaikka ja Luutsalon kalliomaalaus. Juojärven allas on pituusakseliltaan luode-kaakkosuuntainen (noin 45 km) ja järvessä on runsaasti saaria, 833 kappaletta, erityisesti keski- ja pohjoisosissa. Suurimmat saaret ovat Luutsalo (1193 ha), joka on Suomen sadan suurimman järvisaaren listalla sijalla 41, Jäätsalo (594 ha) joka jää niukasti tämän listan ulkopuolelle, ja Pahkasalo(250 ha), joissa itsessäänkin on yhteensä kuusi pikkujärveä ja lampea. Luutsaloon ja Jäätsaloon ei ole tieyhteyttä, mutta Pahkasaloon on. Seuraavaksi suurin on tietön Tiheänsaari, 112 ha. Järvi on karikkoinen ja selilläkin voi tavata kivikkoja.
Keskelle järviallasta mannerjää jätti sulaessaan pitkittäisharjumuodostumia, joista muodostuivat mm. Pitkäniemi, Jäätsalon saaren harjanteet ja Laitasaari. Järvimaisemassa piirtyy myös yksittäisiä, 60 - 90 metriä järven pinnasta kohoavia mäkiä kuten Luutsalon Tornimäki, Papinniemen Romanonmäki, Tuusniemen Tuusmäki ja Varislahden Usinmäki.
Järven ala on 219 km², sijoitus Suomen järvien pinta-alatilastossa on 20. Keskisyvyys on 8,9 metriä ja suurin syvyys 44 metriä.
Juojärven valuma-alue on luusuassa 2074 km², josta vettä 22,0 %. Yläpuolinen Rikkavesi (1313 km²) on yhteydessä Juojärveen Ohtaansalmen kautta, Kaavinjärvi puolestaan Rikkaveteen Kaavinkosken kanavan kautta. Palokin voimalaitoksen valmistuttua nämä kolme järveä ovat samassa tasossa muodostaen 309 km² laajuisen altaikon, jota on säännöstelty vuodesta 1963. Säännöstelyväli on 0,65 metriä.
Vedenkorkeus
Juojärven vedenkorkeuksia on mitattu säännöstellyllä kaudella Juurikkasalmen asteikolla vuodesta 1963 lähtien. Keskivedenkorkeus on koko mittausjakson aikana ollut NN+100,77 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 51 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN+101,12 m (tammikuussa 1963) ja alin NN+100,30 m (huhtikuussa 1966), joten äärivaihtelu on ollut 82 cm.
Luonnontilaiselta kaudelta on havaintoja Pölläsenlahden asteikolta vuosina 1912–1933. Keskivedenkorkeus oli tämän jakson aikana ollut NN+100,80 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu oli 50 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN+101,64 m (kesäkuussa 1924) ja alin NN+100,46 m (helmikuussa 1921), joten äärivaihtelu on ollut 118 cm.
Säännöstely
Juojärveä säännöstellään voimatalouden tarpeita varten. Säännöstelyluvan haltija on Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Vedenkorkeusvaihtelu on voimataloussäännöstellyksi järveksi melko pientä. Säännöstelyn ylä- ja alarajan välinen korkeusero on vain 65 cm, kun se esim. Nilsiän reitillä olevassa Sälevässä on 2,8 m.
Juojärven ja Varisveden väliseen Patoonkoskeen Palokissa valmistui voimalaitos vuonna 1961alun perin Outokummun kaivoksen energiatarpeiden varmistamiseksi, mutta myöhemmin se siirtyi Imatran Voima Oy:n omistukseen ja vuosituhannen vaihteessa uudeksi omistajaksi tuli Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Voimalaitoksen putouskorkeus on 19,7 m, rakennusvirtaama 40 m3/s ja vuosittain tuotetun energian määrä keskimäärin 28 GWh.
Juojärven säännöstely vaikuttaa myös samassa tasossa olevien Rikkaveden ja Kaavinjärven vedenkorkeuteen.
| Juojärvi | |
|---|---|
| 1965 | |
| Säännöstelyn tavoitteet | Voimatalous |
| Säännöstelyn luvanhaltija | Pohjois-Karjalan Sähkö Oy |
| Luvan mukainen säännöstelyväli | 0,65 m |
| Koko vuoden vedenkorkeuden vaihtelu keskimäärin | 0,53 m |
| Säännöstelyn yläraja | NN +101,50 m |
| Säännöstelyn yläraja kesäkuukausina | 15.4. NN +100,75 m, 1.6. NN +101,05 m |
| Säännöstelyn alaraja | NN +100,40 m |
| Säännöstelyn alaraja kesäkuukausina | NN +100,60 m |
Virtaama
Juojärven vedet purkautuivat aiemmin usean kosken ja niiden välillä olevien suvantojen kautta Kallaveden tasossa olevaan Varisveteen. Suurin näistä koskista oli Palokinkoski. Palokin voimalaitoksen valmistuttua on vedet johdettu kokonaan uutta uomaa pitkin Varisveteen. Juojärven ja Varisveden välille on rakennettu Taivallahden ja Varistaipaleen sulut, joissa on yhteensä korkeuseroa noin 20 metriä.
Säännöstellyllä kaudella Juojärven menovirtaaman keskiarvo on ollut 21 m3/s, keskiylivirtaama 48 m3/s ja keskialivirtaama 0,0 m3/s. Suurin virtaama on ollut 100 m3/s (kesäkuussa 1981).
Kaudella 1931–1960 luonnontilainen keskivirtaama oli 19 m3/s, keskiylivirtaama 39 m3/s ja keskialivirtaama 9,5 m3/s. Äärivirtaamat olivat 76 m3/s (kesäkuussa 1955) ja 4,9 m3/s (huhtikuussa 1942).
Nykytila ja suojelu
Juojärven vesi on hyvin niukkaravinteista ja vain lievästi humuksen ruskeaksi värjäämää. Näkösyvyyttä selkävesillä on 4-5 metriä. Järven happitilanne sekä kesäisin että talvisin on hyvä. Siten veden laatu soveltuu erinomaisesti mm. lohensukuisille kaloille kuten muikulle, siialle, harjukselle ja taimenelle. Palokin voimalaitos estää kuitenkin vaelluskalojen nousun Heinäveden reitiltä Juojärveen, koska kalauomaa tai -portaita ei toistaiseksi ole rakennettu. Juojärven pohjoisosan saaristoon on perustettu Natura-alue.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Juojärvellä esiintyy karulle suurjärvelle ominaista kalastoa ja linnustoa. Yleisiä pyydettäviä kalalajeja ovat muikku, siika, taimen, järvilohi, harjus, hauki, ahven, lahna, kuha ja made. Järven linnusto on monipuolinen. Näkyvimpiä ja kuuluvimpia lajeja ovat mm. kuikka, joutsen, metso, teeri, kurki, kalasääski, selkä-, kala- ja harmaalokki, kalatiira, telkkä, iso- ja tukkakoskelo, härkälintu ja rantasipi.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Merkittävin Juojärven rannalla sijaitseva taajama on Tuusniemen kirkonkylä järven pohjoispäässä. Juojärven eteläpäässä, Papinniemessä, toimii Uuden Valamon ortodoksinen luostari. Juojärven ranta-alueille sijoittuu kolmeen maakuntaan (Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Pohjois-Savo) ja neljään kuntaan (Outokumpu, Liperi, Heinävesi ja Tuusniemi) kuuluvia kyliä kuten Varislahti, Riihilahti, Maljasalmi, Viuruniemi, Korpivaara, Papinniemi, Ranta-Kosula, Kojanlahti, Juurikkamäki, Salmenkylä, Susiniemi ja Paakkila. Varistaipaleen ja Taivallahden kanavien valmistuminen vuonna 1914 avasi laivojen kulkutien Juojärveltä Varisveden kautta Heinäveden ja Kallaveden reiteille sekä samalla muuhun Vuoksen vesistöön ja Saimaan kanavan kautta aina Suomenlahdelle asti. Satamana toimi aluksi Riihisaari. Outokummun kapearaiteisen radan valmistuttua vuonna 1918 satama siirtyi Viuruniemen Pitkälahteen. Sataman merkitys Outokummun kuparikaivoksen malmikuljetuksissa oli tärkeä vuoteen 1928 asti, jolloin junaratayhteys Viinijärveltä Outokumpuun valmistui. Järvellä liikennöivät 1900-luvun alkupuoliskolla säännöllisesti vuorolaivat aikataulun mukaan, mm. Heinävesi II, Tapio ja Karjalankoski. Nykyään Juojärven mannerrannoilla on melko runsaasti vapaa-ajan asutusta. Saarissa rakentamatonta ja jokseenkin luonnontilaista rantaa löytyy kuitenkin edelleen paljon. Järvellä harjoitetaan virkistyskalastuksen lisäksi myös ammattimaista muikun troolausta. Monipuolisen yksityisen veneilyn lisäksi järvellä toimii myös matkailuvesiliikennettä. Viuruniemen Pitkälahden sataman lukuisat venevajat on kunnostettu kulttuurihistorialliseksi nähtävyydeksi. Juojärven rannoilla on myös yhä jäljellä perinteisiä nuottavajoja eli kiermejä ja nuottaporukoiden nuotiopaikkoja eli kotsuja.
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
Selvitys Pohjois-Savon säännöstellyistä järvistä https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/45038/PSAra2_2008.pdf?sequence=1
