Ahvenkoskenlahti
Ahvenkoskenlahti on laaja merialue Loviisassa ja Pyhtäällä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
Alueen erityispiirteet
Ahvenkoskenlahti kuuluu Suomenlahden sisäsaaristoon ja se on Kymijoen läntisimmän suuhaaran edustalla sijaitseva pitkä suistomainen merenlahti. Se sijaitsee Pyhtään ja Ruotsinpyhtään rajalla.
Ahvenkoskenlahti on ainoita eteläisen Suomen laaja-alaisia, luonnontilaisia jokisuistoja. Poikkeuksellisen laajat ruovikot ja suursaravaltaiset rantaniityt reunustavat lahden länsirantaa. Ahvenkoskenlahden alueen kallioperä on rapakivigraniittia sekä maaperä on hienosedimenttitasankoa. Ahvenkoskenlahden ranta-alueet ovat tasankoa, jossa korkeusvaihtelu jää alle viiden metrin.
Leveä, luonnontilainen ruovikko ja suursaravaltainen rantaniittyvyöhyke reunustaa Ahvenkoskenlahden länsirantaa. Rantaniittyvyöhyke vaihtuu rannassa kauas rantaviivasta levittäytyneeksi lehtomaiseksi alueeksi, puna-ailakki-tyypin tervaleppärantametsäksi. Ahvenkoskenlahden jokisuu on useiden uomien ja saarten muodostama suisto.[1]
Kasvillisuus
Ahvenkoskenlahden alueen kasvillisuuteen kuuluvat muun muassa isohierakka, rantatyräkki ja hentonäkinruoho. Ahvenkoskenlahdessa on useita saaria, joista suurimmat ovat Nätholmen ja Alholmen. Nämä saaret ovat luoteisosien rannoiltaan eroosion kuluttamat, joissa kasvaa on kookasta tervaleppää kasvavaa rantalehtoa. Rantalehdolla esiintyy runsaana muun muassa lehtopalsamia. Lehtokasvillisuus muuttuu pensoittuneeksi, suurruohovaltaiseksi tulvametsäksi ja kaakkoisosassa laajaksi ruovikoksi.
Rantaniityissä on leveä tupassara- suomyrtti-kiiltopaju- vyöhyke. Paikoin esiintyy myös runsaasti siniheinää. Uloimapana piukkassara- terttualpi-järviruoko-vyöhyke. Tiheät järviruoko ja –kaisla- kasvustot muodostavat tiheän ruovikkovyöhykkeen. Ahvenkosken alapuolisilla kovapohjaisissa uomissa ja eteläosassa länsirannalla (Söderstrand) sekä lahden koillisrannalla paikoin esiintyy myös kivikkorantojen kasvillisuutta, joista erikoisuuksina muun muassa rantatyräkki, isohierakka ja punalatva. Lahden yläpuolelta, Kymijoesta on tavattu kasviharvinaisuus, hukkariisi (Leersia oryzoides). Ahvenkoskenpadon alapuoliselta ajottain kuivalta sivu-uomasta on tavattu punalatva (Eupatorium cannabinum). Näiden kasvien esiintyminen lahdellakin on todennäköistä. [2]
Merialueen tila
Merialueen kalojen elohopeapitoisuuteen vaikuttaa Kymijoesta tuleva elohopeakuormitus. Suurimmat elohopeapitoisuudet merialueelta pyydetyistä kaloista löytyivät Ahvenkoskenlahden kaloista. Kaikilla koealoilla kalojen elohopeapitoisuuksien keskiarvo oli alle 1 mg/kg, mutta joidenkin yksittäisten kalojen pitoisuudet olivat joillakin aloilla suuremmat. Petokalat ovat käyttökelpoisia elintarvikkeena, kun niiden elohopeapitoisuus on enimmillään 1 mg/kg (KTM:n asetus 169/1993).
Keskeisimmät kuormittajat Kaakkois-Suomen rannikolla ovat Kotka-Hamina-alueen yhdyskunta sekä teollisuus jätevesineen ja lisäksi Kymijoki (vuosikymmenten aikana jätevesikuormituksen vaikutus vedenlaatuun on kuitenkin merkittävästi pienentynyt). Ahvenkoskenlahden ja Kotka-Haminan rannikkovesien tilassa tämä näkyy selvästi ja sen vuoksi Ahvenkoskenlahden ekologinen tila ja Kotkan edustalla Sunilanlahdessa on välttävää luokkaa. Kotkan edustan sisäsaaristossa ja Kymijoen vaikutusalueella biologiset laatutekijät ilmensivät hieman parempaa laatuluokkaa eli tyydyttävää. Veden huonon vaihtuvuuden sekä paikallisten ravinnekuormien vuoksi, merenlahtien tila on välttävä.
Hajakuormituksen vaikutukset näkyvät selvästi vedenlaadun muutoksissa Kymijoen Hurukselan ja Ahvenkosken välillä. Tällä välillä ei ole pistekuormitusta. Peltovaltaiset Tallus – ja Teutjoki laskevat Ahvenkosken- haaraan, jolloin erityisesti runsaiden sateiden jälkeen marraskuussa Ahvenkosken kiintoaine, fosfori- ja typpipitoisuudet sekä veden sameus ovat korkeimmillaan.[3]
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Ahvenkoskenlahden alueella olevilla saarilla ja luodoilla esiintyy lokkilinnuston lisäksi monipuolinen maalinnusto. Ahvenkoskenlahden alue on merkittävä levähdysalue muuttolinnuille, lisäksi ahvenkoskenlahden kalataloudellinen arvo on suuri. Ahvenkoskenlahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Suomenlahden rannikon valtakunnallisesti arvoikkaisiin kohteisiin. Kohteen suojelu on tarkoitus toetuttaa vesilailla ja/tai luonnonsuojelulailla.
Kesällä 2010 löydettiin vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja Kymijoen Ahvenkoskelta ja Langinkoskelta. Vuollejokisimpukka on luontodirektiivin liitteiden II ja IVa laji ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä.
Ruotsinpyhtään kalastusalueella Klobbfjärdenissa ja Ahvenkoskenlahdella on kuhan tärkeimmät kutualueet. Lisäksi hauen ja ahvenen tärkeimmät kutualueet löytyvät Ruotsinpyhtään kalastusalueelta muun muassa Gäddbergsön ja Vahterpään koillisrannoilta, Gäddbergsön ja Kampuksen väliseltä alueelta, Vahterpään etelärannalta sekä myös Ahvenkoskenlahden länsirannalta. Kotkan edustan merialueella kalalajisto on tavanomainen, josta tavataan haukea, ahventa, silakkaa, kuhaa sekä särkikaloja. Kymijoki ja sen edustan merialue on Suomenlahden keskeinen lohen ja vaellussiian istutuspaikka.
Asutus ja käyttömuodot
1900-luvulta lähtien Kymijoki on ollut kalastusmatkailun merkittävä kohde. Myös Ahvenkosken voimalaitoksen alapuolinen alue kuuluu näihin merkittäviin kalastuspaikkoihin.
Ahvenkoskenlahden historiaa
Ahvenkosken ympäristö on osa Kymijoen arvokasta maisema-aluetta ja Ahvenkosken alueelta löydetyt muinaisjäännökset kertovatkin alueen pitkästä asutushistoriasta. Ahvenkosken muinaissatama löytyi syksyllä 2010, jonka toiminta ajoittuu 1200–1400-luvuille. Ahvenkoski onkin ollut kauan merkittävä satama- ja kauppapaikka, sillä Suuri Rantatie, Kymijoki ja meri kohtaavat Ahvenkosken seudulla. Useat näistä historiallisista jäänteistä liittyvät Suureen Rantatiehen ja Savukosken siltaan. Alueelta on löydetty muun muassa kivikautisia asuinpaikkoja, rautaisia veneniittejä, talttoja, puukonteriä sekä lisäksi sataman itäosista 800-luvun lopulle ajoitettu viikinkiaikainen polttohauta.
Ahvenkoskelle, Kymijoen länsihaaraan keskiajalla syntyi keskeinen kauppapaikka ja lohenkalastamo. Turusta Viipuriin johtanut tie kulki alueen läpi jo 1200 –luvulla. Ahvenkosken sillat mainitaan Jaakko Teitin valitusluettelossa vuosilta 1555–1556.
Vuonna 1743 tehdyssä rauhansopimuksessa Ruotsin ja Venäjän välisen sodan jälkeen, valtakunnan raja siirtyi Ahvenkoskelle, jolloin Pyhtää jakautui kahtia. Ruotsinpyhtääksi kutsuttiin Ruotsille jäänyttä osaa sekä Venäjän puoleinen osa säilytti Pyhtää-nimen.
