Saaristomeri

Saaristomeren erityispiirteet

Saaristomeri on runsassaarinen merialue lounaisrannikon ja Ahvenanmaan välissä. Se alkaa idässä Hankoniemen kohdalta ja rajoittuu pohjoisessa Selkämereen. Se on noin sata kilometriä leveä, ulottuen Ahvenanmaan pääsaarelta Hankoniemelle. Saaristomeren kokonaispinta-ala on 49 735 hehtaaria, josta vesialuetta on peräti 88%. Maa-alueita on siis yhteensä vain noin 5 955 hehtaaria. Saaristomereen kuuluu yli 40 000 erikokoista ja erityyppistä saarta sekä laskematon määrä pienempiä luotoja ja kareja. Saaristomeri on Itämeren suurin yhtenäinen saaristoalue.

Saaristomerellä esiintyy kallio-, kivikko- ja hiekkarantaisia saaria sekä monia muita luontotyyppejä, kuten kallioisia riuttoja, hiekkasärkkiä ja vedenalaisia harjuja sekä monenlaisia arvokkaita lahtia, fladoja ja kluuveja.

Saaristomerellä on myös selvästi erityyppisiä vyöhykkeitä. Saaristomeren koillis- ja pohjoisosien sisäsaaristo muodostuu hyvinkin vehreistä saarista, kun taas ulkosaariston karut luodot muistuttavat melkein arktista ympäristöä. Suurin osa alueesta sijoittuu ulkosaaristovyöhykkeelle. Myös vedenalainen luonto on hyvin vaihteleva, sillä pohjanlaatu on monipuolista ja syvyysvaihtelu voimakasta. Saarten ja luotojen mosaiikkia halkovat monin paikoin jopa 90 metriä syvät vedenalaiset 'kanjonit'.

Alueella tavataankin yhteensä 46 luontodirektiivin luontotyyppiä, joista 15 on priorisoituja. Erityinen merkitys alueella on tietysti merellisten, niin maalla esiintyvien kuin vedenalaistenkin luontotyyppien suojelun kannalta. Saaristomeri on myös tärkeimpiä ns. puolikulttuuribiotooppien esiintymisalueita.

Linnut, kalat ja muu vesiluonto

Saaristomeri on suolapitoisuudeltaan Suomen rannikon mereisintä aluetta. Siksi alueen etelä- ja lounaisosat ovat mereisten lajien, kuten meriajokkaan, pääesiintymisaluetta Suomessa. Suolapitoisuudesta huolimatta Saaristomerellä esiintyy myös makean veden lajeja.