Perämeren erityispiirteet
Perämeri on Pohjanlahden ja koko Itämeren pohjoisin osa Suomen ja Ruotsin välissä. Se rajoittuu etelässä Merenkurkkuun.
Merenkurkun mataluus estää suolapitoisen veden virtausta Perämerelle, joten Perämeren happitilanne pysyy hyvänä.
Perämeri eroaa muista Suomen merialueista lyhyen kasvukauden ja hyvin alhaisen suolapitoisuutensa vuoksi. Merialuuen suolapitoisuus on enimmilläänkin vain noin 4 ‰, mikä johtuu maa-alueilta valuvan makean veden runsaasta määrästä.
Perämeri on suurimmalta osin hiekkapohjaista ja sen rannat ovat usein kivikkoisia. Alue on Itämeren arktisin osa ja jääolot ovat ankarat: jää peittää Perämerta jopa puolet vuodesta. Alueen eliöstökin on melko vähälajinen. Pohjan kasvillisuus on Perämerellä harvaa ja laikukasta johtuen kovasta aallokosta ja jäiden liikkeistä. Paikoin esiintyy täysin kasvittomia alueita.
Maankohoamisen takia Perämeren rannikko ja saaristo muuttuvat jatkuvasti.
Alueen eliöstö
Matalan suolapitoisuuden vuoksi Perämeren eliöstö koostuu pääosin makean veden lajeista. Alueen eteläosissa tosin esiintyy joitakin mereisiä lajeja kuten haarukkalevä, liejusimpukka ja meriahdinparta. Perämeren alueelle ovat tyypillisiä järvissäkin esiintyvät putkilokasvit sekä näkinpartaiset, näkinsammalet ja murtovesisieni. Perämerellä esiintyy myös useita erityisesti suojeltavia vesikasvilajeja, kuten nelilehtivesikuusi ja upossarpio.
Perämeren pohjassa elää muun muassa kotiloita, harvasukamatoja ja simpukoita.
Aiheesta muualla
Perämeri Ympäristö.fi:ssä [1]
