Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.
Mikroskooppisen pienet yksisoluiset levät ja alkueläimet.
Aitotumallisista mikrobeista käytetään yhteistä nimitystä alkueliö, jolloin tarkoitetaan mikroskooppisen kokoisia yksisoluisia leviä ja alkueläimiä. Ne ovat puolestaan rakenteeltaan suuresti muunteleva joukko eliöitä, joilla aineenvaihdunta perustuu joko yhteyttämiseen tai syömiseen.
Nykyterminologian mukaan yksisoluisia aitotumallisia mikroskooppisen pieniä eliöitä kutsutaan protisteiksi (alkueliö). Aikaisemmin puhuttiin pienistä levistä ja alkueläimistä (protozoa) erikseen. Muutos käsitteistössä johtuu siitä, että on havaittu suuren osan näistä organismeista kykenevän vaihtelemaan energianhankintatapaansa yhteyttämisen ja toisenvaraisuuden välillä. Joillakin niistä jopa samanaikainen auto- ja heterotrofia on mahdollista. On otettu käyttöön termi miksotrofia kuvaamaan energiataloutta, jossa eliö siis voi olla kasvi ja eläin yhtä aikaa tai vuorotellen.
Yhteyttävät levät
Kasviplanktonlevistä mikrobeina voidaan pitää erilaisia siimallisia, siis liikkumiskykyisiä, pieniä lajeja. Puhutaan nanoflagellaateista, jotka ovat kooltaan 2-20 µm, siis millimetrin sadasosia tai pienempiä sekä mikrolevistä, jotka suurimmillaan millimetrin sadasosien kokoisia. Näillä pienillä levillä on yksi tai useampia siimoja liikkumisensa turvaamiseen, tarvitsemansa energian ne hankkivat yhteyttämällä.
Toisenvaraiset alkueliöt
Toisenvaraisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että eliö tarvitsee elintoimintojensa ja kasvunsa turvaamiseen energiaa, joka on peräisin muiden eliöiden toiminnasta. Eli kysymys on syömisestä, tavalla tai toisella. Mereiset toisenvaraiset alkueliöt ryhmitellään pääsääntöisesti kokonsa mukaan toiminnallisiin ryhmiin. Näissä ryhmissä organismit eivät siis välttämättä ole sukua toisilleen, vaan kuuluvat tavallaan yhteen, koska syövät itse tietyn kokoista ravintoa, ja ovat toisaalta sopivaa ruokaa itseään suuremmille eliöille. Ruuan ja syöjän kokoero on tavallisesti kymmenkertainen.
Myös toisenvaraiset eliöt käyttävät siimoja liikkumiseen, mutta myös saalistamiseen, eli ravinnon hankintaan. Puhutaan nanokokoluokan siimaeliöistä (nanoflagellaatit, 2-20 µm), joita on sekä aidosti toisenvaraisia että myös miksotrofisia lajeja. Nanoflagellaatteihin luetaan lajeja mm. kultalevistä ja panssarisiimalevistä. Seuraavaa kokoluokkaa ovat mikroplanktiset alkueliöt (mikrozooplankton, 20-200 µm). Tähän ryhmään kuuluvat ripsieläimet ja isommat panssarisiimalevät. Myös ne voivat olla joko toisenvaraisia tai miksotrofisia.
Monet puhtaasti toisenvaraiset ja miksotrofiset lajit ovat potentiaalisesti haitallisia, eli saattavat runsastuessaan muodostaa kukintoja, jotka voivat olla planktonyhteisön kannalta joko myrkyllisiä tai mekaanisesti haitallisia. Ihmisnäkökulmasta tällaiset lajit saattavat kukkiessaan olla kiusallisia pilaamalla esimerkiksi veden värin tai muodostamalla ikävää vaahtoa rannoille. Pahimmillaan jotkin tällaiset lajit aiheuttavat lintu - ja kalakuolemia. Ravintoketjussa edetessään näiden lajien tuottamat maksa- tai hermostomyrkyt saattavat päätyö jopa ihmiseen saakka.
