Amerikankampamaneetti
Pohjois-ja Etelä-Amerikan itärannikolta peräisin oleva haitallinen vieraslaji
Amerikankampamaneetti (Mnemiopsis leidyi) on planktinen eli vedessä vapaana uiva eläin, joka kuuluu kampamaneettien (Ctenophora) pääjaksoon. Laji muistuttaa ulkonäöltään meduusoja, vaikka ei sukua olekaan.
Rakenne
Kampamaneetti on saanut nimensä kampalevyistä, jotka kulkevat säteittäisesti sen kalvomaisella ulkopinnalla. Amerikankampamaneetti on läpikuultava, hyytelömäinen eläin, joka voi loistaa pimeässä ja kasvaa runsaan 10 cm mittaiseksi. Lajia on nimitetty ulkonäkönsä perusteella myös merisaksanpähkinäksi (sea walnut).
Elinympäristö ja levinneisyys
Laji on kotoisin Pohjois- ja Etelä-Amerikan itärannikolta missä se esiintyy rannikkoalueilla hyvin runsaana. Se elää merten pintakerroksessa ja sietää hyvin laajaa suolaisuuden sekä lämpötilan vaihtelua. Lajin tiedetään esiintyvän 3–39 promillen suolaisuudessa ja 4–32 ºC lämpötiloissa, mikä edesauttaa lajin leviämistä uusille alueille.
Laji on levinnyt alkuperäisalueeltaan todennäköisesti laivojen painolastivesissä Mustallemerelle (1982), josta se edelleen levisi Azovin, Egean- ja Marmaranmerille sekä myöhemmin laivojen painolastivesissä Kaspianmerelle (1999) ja Välimeren itäosiin. Laji löydettiin ensimmäisen kerran Ruotsin länsirannikolta, Kattegatin alueelta ja eteläiseltä Itämereltä syksyllä 2006.
Lisääntyminen
Laji on kaksineuvoinen ja kykenee lisäksi lisääntymään jakautumalla. Tämän vuoksi lisääntyminen on hyvin tehokasta sopivissa ympäristöoloissa. Yksi kampamaneetti tuottaa keskimäärin 3000 munaa päivässä (max. 7000 munaa/päivä) jos ravintoa on runsaasti tarjolla ja lämpötila on n. 25 ºC. Tällaisissa oloissa kampamaneetti runsastuu hyvin nopeasti ja muodostaa niin kutsutun kukinnan, joka osuu yleensä loppukesään.
Haitallinen vieraslaji
Kampamaneetti saalistaa tehokkaasti eläinplanktonia sekä kalojen mätiä ja poikasia. Mustallamerellä laji on aiheuttanut suurta tuhoa paikallisille sardellikannoille syömällä kalojen ravintonaan käyttämää eläinplanktonia sekä kalojen munia ja poikasia. Taloudellisten menetysten on arvioitu ylittäneen 300 miljoonaa USAn dollaria 1990-luvun alkuun mennessä. Vaikutukset ovat myös heijastuneet muille ravintoverkon tasoille; kasviplankton on runsastunut ja petokalojen sekä delfiinien kannat ovat romahtaneet. Samanlaisia vaikutuksia on havaittu myös muilla lajin valtaamilla murtovesialueilla.
Lajin hävittäminen on käytännössä mahdotonta, mutta luontainen vihollinen voi pitää lajin lisääntymisen kurissa. Mustallemerelle levisi 17 vuotta amerikankampamaneetin jälkeen vahingossa toinen kampamaneettilaji (Beroe ovata), joka syö melkein yksinomaan amerikankampamaneetteja. Muutamassa vuodessa uusi tulokasmaneetti söi Mnemiopsis-yhteisön niin vähiin, että ekosysteemin palautuminen kohti alkuperäistä tilaa lähti hyvin käyntiin, vaikkakin 90 % Mustanmeren eläinplanktonista koostuu edelleen hyytelömäisistä eläimistä. B. ovatan, joka Mnemiopsiksen tavoin sietää laajaa suolaisuuden vaihtelua, istutusta kokeillaan myös muilla merillä, mm. Kaspianmerellä.
Amerikankampamaneetti luetaan yhdeksi maailman 100 pahimmasta tulokaslajista.
Aiheesta muualla
- Amerikankampamaneetti (Wikipedia)
- Amerikankampamaneetti (Vieraslajit.fi)
