Hietajärvi (14.824.1.008)
Järvi
Nimi: Hietajärvi
Järvinumero: 14.824.1.008
Vesistöalue: Vehkalammen valuma-alue (14.824)
Päävesistö: Kymijoki (14)
Perustiedot
Pinta-ala: 81,43 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 5,79 km5 790 m <br />
Korkeustaso: 109,7 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Hartola (kunta)
Maakunta: Päijät-Hämeen maakunta
ELY-keskus: Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järvi-Suomen Lounais-Savon järviseutu
Vesistö kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen, Sysmän reittiin. Vedet yhdistyvät Kymijokeen laskeviksi suuriksi vesireiteiksi. Latvajärvi on Suontee. Vedet kulkeutuvat Rautavedestä Joutsansalmen kautta Angesselkään, Jääsjärven, Joutsjärven ja Enoveden kautta Nuoramoisjärveen ja edelleen Päijänteeseen. Vehkalammen valuma-alueeseen kuuluu myös Hietajärvi, joka on Iso Kuivajärveä pienempi, mutta huomattavasti syvempi.
Suomen maisemamaakuntajaossa Hartola kuuluu itäisen Järvi-Suomen Lounais-Savon järviseutuun. Lounais-Savon järviseudun maisemat ovat pääpiirteiltään vesien sekä kumpareisten metsien ja asuttujen peltoalojen tasapainoista mosaiikkia. Alueen järviluonto on vaihtelevaa.
Järvet ovat pienimuotoisia, laajoja selkävesiä ei juuri ole. Metsäkasvillisuus on melko rehevää. Soita on vain harvakseltaan, yleensä ne ovat pienialaisia korpi- ja rämekuvioita. Laajimmat peltoalueet ovat keskittyneet savikoille. Rakenteeltaan melko hajanaiset ja väljät kyläalueet sijoittuvat useimmiten vesireittien varsille, laakso- ja rantapeltojen yhteyteen.
Alueella on metsä- ja suorantaisia pikkujärviä ja lampia sekä maisemaa hallitsevia järviä ja jokisysteemejä. (Etelä-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava. 24.2.2005 Luonto- ja maisemaselvitys.)
Järven erityispiirteet
Hietajärven ympäristössä on metsäistä ja järven kaakkoiskulmaan tulee vesiä suoalueelta. Reunusmetsät ovat rehevää lehtoa. Metsät ovat lähinnä nuoria ja varttuneita mäntykankaita. Kohteen itärannan metsät ovat uudistuskypsää mänty-haapa-kuusi-sekametsää.
Järven kokonaissyvyys on noin 3 metriä.
(Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/2007; Etelä-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava 24.2.2005 Luonto- ja maisemaselvitys.)
Nykytila ja suojelu
Yleiseltä vedenlaadultaan Hietajärvi kuului pääasiallisesti käyttökelpoisuusluokkaan hyvä. Hietajärvi on polyhumoosinen eli erittäin humuspitoinen järvi. (Vuoden 2008 vesianalyysituloksissa veden väriluku oli talvella peräti 160 mgPt/l.) Rehevyystasoltaan Hietajärvi on lievästi rehevä. Suovesien vaikutus näkyy veden ruskeutena.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry aloitti vuonna 2006 jäsenpalveluna toiminta-alueensa kuntien järvitutkimukset Hartolan kunnan alueelta. Näytteet haettiin lopputalvesta (22. & 26.3.) ja kesällä (3.-4.7.). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat.
Näytteet otettiin järven syvimmästä kohdasta. Metrin syvyydestä otetusta näytteestä tutkittiin happi,sameus, sähkönjohtokyky, pH, väri, kokonaistyppi ja -fosfori ja talvella myös alkaliteetti. Harppauskerroksesta mitattiin happi, ja metri pohjan yläpuolelta analysoitiin happi, sähkönjohtavuus, kokonaistyppi ja -fosfori. Lisäksi mitattiin näkösyvyys. Myös lämpötila mitattiin kaikista näytteenottosyvyyksistä. Kesällä analysoitiin lisäksi klorofylli-a.
Talvella hapenkyllästysprosentit olivat alhaisia; pintavedessä vain 33 ja pohjan lähellä 22. Kesällä kyllästysprosentit olivat vastaavasti 98 ja 71. Talvella Hietajärven vesi oli kirkasta: sameusarvo oli 0,9 FTU. Kesällä sameusarvo oli 1,8 FTU, eli vesi oli lievästi sameaa. Väriarvo oli 100-125 mgPt/l, eli suovesien vaikutus oli selvästi nähtävissä veden ruskeutena. Näkösyvyyttä Hietajärvellä oli talvella 1,5 m ja kesällä 2,0 m. Talvinen näkösyvyys oli tutkituista järvistä (Heinolasta 4 järveä ja Pertunmaalta 2) pienin.
Kesällä sähkönjohtavuus oli tutkituista järvistä pienin, noin 5 mS/m pinnalla ja pohjalla, talvella noin 6 mS/m, eli normaalia tasoa. Pintaveden pH oli lievästi hapan, talvella 5,9 ja kesällä 6,6. Alkaliteetti oli talvella 0,08 mmol/l, eli puskurikyky oli välttävä. Fosforipitoisuudet olivat sekä pinta- että alusvedessä 21-26 μg/l. Klorofyllipitoisuus oli kesällä 17 μg/l. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden perusteella vesistö on rehevä. Typpeä oli talvella 940-990 μg/l ja kesällä 630-660 μg/l, eli ruskeille humusvesille tyypillistä tasoa. (Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/2007.)
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Yleisimmät kalalajit ovat hauki, ahven ja särki.
Pohjoisrannan matala ruovikkolahti on viitasammakon elinympäristöä ja lisääntymisaluetta. Lisäksi ruovikon suojassa pesii härkälintu. Härkälintu on maassamme silkkiuikkua harvalukuisempi, karumpien elinympäristöjen uikkulintu.
Järviruokokasvusto muuttuu rannan tuntumassa ruoho- ja saraluhdaksi ja edelleen pensastoiseksi paju- ja koivuluhdaksi. Luhtakasvillisuuden valtalajina on korpikastikka, muuta lajistoa rönsyleinikki, järvikorte, metsäkorte, terttualpi, jouhisara, kurjenjalka, suoputki, mesiangervo ja korpikaisla. Rantaluhdat ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Rantapensaston muodostavat pajut, hieskoivu, tervaleppä, haapa ja korpipaatsama. (Etelä-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava 24.2.2005 Luonto- ja maisemaselvitys.)
Asutus ja vesistön käyttötavat
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
Pertunmaan ja Heinolan järvitutkimukset vuonna 2007. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/2007. Anne Åkerberg. [(http://kymijoen.asiakkaat.sigmatic.fi/wp-content/uploads/2014/06/tutk91.pdf)]
Hartolan kunta I. Etelä-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava 24.2.2005 Luonto- ja maisemaselvitys. [(http://www.skjkl.fi/Hartola/10032008_kh_hyvaksytty_nettiaineisto/Hartola_luontoselvitys.pdf)]
Kymijoen vesi ja ympäristö tutkimus 2008. [(http://kymijoen.asiakkaat.sigmatic.fi/wp-content/uploads/2014/06/tutk110.pdf9)]:
Vuoden 2008 vesistötutkimuksissa talvinäytteenoton suoritti Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Kesänäytteenotosta sekä kaikista ojavesinäytteistä vastasivat Hartolan, Heinolan ja Sysmän kuntien ympäristötoimet. Talvinäytteet otettiin 18.3-3.4.2008 talvikerrostuneisuuskauden loppupuolella ja kesänäytteet jo 14.7.-6.8.2008 noin kuukautta ennen normaalin kesäkerrostuneisuuden päättymistä.
Vuoden 2008 näytepiste sijaitsi järven kapeammalla osalla ja oli kokonaissyvyydeltään 16 metriä. Hietajärveltä on aiempia vedenlaatutuloksia kesältä 1994 ja talvelta 2003. Tuloksia on hyvin vaikea verrata vuoteen 2008 johtuen niiden vähyydestä, sekä mitattujen vedenlaatuparametrien erittäin niukasta valikoimasta. Vuonna 1994 mitattiin pH, kokonaisfosfori sekä sähkönjohtavuus ja vuonna 2003 ainoastaan liukoisen hapen määrä.
Hietajärvi oli vahvasti lämpötilakerrostunut vuoden 2008 molempina näytteenottoajankohtina. Alusveden happitilanne oli kesällä talvea heikompi ja happikyllästys pohjan lähellä oli ainoastaan 9,1% kun talvella alusveden happikyllästys oli 22%.
Kesän näytteet on haettu heinäkuun puolessa välissä, jolloin kesäkerrostuneisuuden voidaan arvella kestävän vielä kuukauden tai puolitoista kuukautta, mikä tarkoittaa, että kesäkerrostuneisuuden lopussa happitilanne oli vielä selvästi mitattua heikompi. Vuoden 2008 vesianalyysitulosten perusteella Hietajärvi oli polyhumoosinen eli erittäin humuspitoinen järvi ja veden väriluku oli talvella peräti 160 mgPt/l. Humuspitoisuus näkyikin järven vedenlaadussa hyvin vahvasti. Veden kokonaistyppipitoisuudet olivat suhteellisen korkeat ja pH-arvot taas puolestaan melko matalia. Vesianalyysitulokset olivat järven tuotantotyypin osalta kuitenkin hieman ristiriitaisia. Rehevyystasoltaan Hietajärvi oli kuitenkin todennäköisesti lievästi rehevä ja erittäin korkeaa klorofylli a-pitoisuutta (60μg/) selittänee Gonyostomum semen-limalevän esiintyminen.
Yleiseltä vedenlaadultaan Hietajärvi kuului pääasiallisesti käyttökelpoisuusluokkaan hyvä.
