Hietalammi (21.035.1.001)
Järvi
Nimi: Hietalammi
Järvinumero: 21.035.1.001
Vesistöalue: Kupparojan valuma-alue (21.035)
Päävesistö: Vantaa (21)
Perustiedot
Pinta-ala: 2,57 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 0,66 km660 m <br />
Korkeustaso:
Hallinnolliset alueet
Kunta: Hyvinkää
Maakunta: Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järvi ja sen ympäristö
Pieni (pinta-ala 2,6 ha ja suurin syvyys 6 m) ja soikeahko Hietalammi sijaitsee Hyvinkään luoteisosassa. Lampeen tulee vesiä suoalueilta muutamista metsäojista ja vedet laskevat eteläosasta Hietalamminojassa Kytäjärveen. Lammen rannat ja lähialue on rakentamaton, mutta Kenkiäntieltä lähtevää polkua pitkin pääsee lammen etelärannalle ja pohjoisosan lähelle tulee metsäautotie, joka on puomitettu. Kooltaan noin 75 ha valuma-alue koostuu suoalueista, metsäisestä moreenimaasta ja kallioista. Hietalammin pohjois- ja itäpuolella on tehty laajoja hakkuita 2000-luvulla.
Hietalammin rannat ovat luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 § ja 24 § perusteella suojeltua Kytäjän luonnonsuojelualuetta. Hietalammi kuuluu myös Natura2000-verkostoon, jonka arvo perustuu ennen kaikkea laajaan, rakentamattomaan luontokokonaisuuteen, jollainen on tiheään asutulla Uudellamaalla ainutlaatuinen. Alueella esiintyy luonto- ja lintudirektiivien lajeja, useita luontodirektiivin luontotyyppejä sekä havaittu useita Uudellamaalla uhanalaisia kasvilajeja.
Veden laatu
Hietalammilta on otettu vesinäytteitä vain vuonna 1984 maalis- ja syyskuun loppupuolella eri syvyyksistä ja vuoden 1987 lokakuun loppupuolella päällysvedestä. Vesi oli humuspitoista ja hapanta, pH oli alle 6, ja alkaliniteetti eli veden puskurikyky happamuutta vastaan oli matala. Lämpötilakerrostuneisuus muodostui lampeen kesällä ja talvella vuonna 1984. Tästä johtuen happea ei ollut kesän lopussa alusvedessä. Talvella happitilanne oli myös heikentynyt neljässä metrissä, mutta pohjanläheisestä vedestä ei ollut näytteitä. Kesällä pohjanläheisessä vedessä fosforipitoisuus oli selkeästi korkeampi kuin päällysvedessä, mikä kertoi sisäisestä kuormituksesta. Fosfori on järvissämme useimmiten kasviplanktonin tuotantoa rajoittava minimiravinne ja siten rehevöitymisen kannalta tärkein ravinne. Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat karulle järvelle tyypillisiä. Myös kasviplanktonin määrää kuvaavan klorofylli-a:n pitoisuus oli matala.
