Itämeren lajimäärä

Itämeren eliöt - kasvit ja eläimet - elävät rankkaa elämää äärirajoilla. Lajien määrä on pieni, koska vähäsuolainen murtovesi ja alhainen lämpötila ovat useimmille eliöille liian vaativa yhdistelmä.

Itämeressä elää sekä mereisiä että makean veden eliölajeja, mutta vain muutama varsinainen murtovesilaji. Pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Niiden on joko siedettävä Itämeren suolapitoisuutta tai säädeltävä kudostensa suolamäärää poistamalla tai lisäämällä suolaa, mikä kuluttaa energiaa. Vaativien luonnonolojen vuoksi Itämeren eläimet ovat pienikokoisia.

Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten tänne ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Itämerestä puuttuvat valtamerissä tavattavat elinympäristöt, vuorovesivyöhyke ja syvät pohjat, mikä osaltaan vähentää lajimäärää.

Lajien kokonaismäärä pienenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen; mereisten lajien määrä vähenee ja makean veden lajien määrä kasvaa. Suolattoman veden lajeja on runsaiten jokisuistoissa ja lahtien pohjukoissa.

Itämeren nykylajisto kertoo meren historiasta: muutama laji jäi jo jääkauden jälkeisestä kylmästä Baltian jääjärvestä, mutta suurin osa on perua jääjärveä seuranneista vaiheista.

Vaikka kasvi- ja eläinlajien määrä Itämeressä on alhainen, kunkin lajin yksilömäärät voivat olla korkeita. Vähälajinen Itämeri on herkkä lajistomuutoksille ja alhainen lajimäärä on etu uusille tulokaslajeille.

Kuva: Lajimäärän suhde veden suolaisuuteen.

Silminnähtävien (makroskooppisten) eläinlajien määrä eri alueilla:

Alue	Lajimäärä	Pintaveden suolaisuus promilleina
Pohjanlahti	50	5
Suomenlahti	100	7
Varsinaisen Itämeren keskiosa	80	7-8
Bornholmin allas	150	8
Tanskan salmet	450	17
Kattegat	850	20
Skagerrak	1150	32
Pohjanmeri	1500	35