Kevojärvi (68.072.1.002)
Järvi
Nimi: Kevojärvi
Järvinumero: 68.072.1.002
Vesistöalue: Jomppalanjärven alue (68.072)
Päävesistö: Teno (68)
Perustiedot
Pinta-ala: 101,97 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 9,33 km9 330 m <br />
Korkeustaso: 75,3 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Utsjoki
Maakunta: Lapin maakunta
ELY-keskus: Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Teno-, Näätämö- ja Paatsjoen kansainvälinen vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Kevojärvi sijaitsee Utsjoen valuma-alueella, Tenojoen vesistössä. Järven ala on 1,02 km². Sen rannalla sijaitsee Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitoksen asema. Järvi on myös hydrologisesti mielenkiintoinen ja siitä on monipuoliset havainnot.
Kevojärven suurin syvyys on 35 metriä ja keskisyvyys 11,1 metriä. Pintaveden lämpötilan havaintopaikka (69°45´N, 27°00´E) sijaitsee järven etelärannalla, tutkimusaseman rannassa. Pintalämpötilan keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 9,3, heinäkuussa 14,0 ja elokuussa 13,2 astetta.
Kevojärven valuma-alue on järvi mukaan lukien 1520 km² ja järvisyys 2,6 %. Järveen laskee kolme jokea: Utsjoen yläjuoksu (763 km²), Kevojoki (492 km²) ja Tsarsejohka (236 km²). Koska luusua on melko kapea, vedenpinta nousee etenkin kevättulvilla voimakkaasti.
Virtaama
Kevojärven vedenkorkeuksia on SYKEn rekisterissä vuodesta 1962 alkaen. Keskivedenkorkeus tällä jaksolla on ollut LN+74,86 m ja keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 274 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut LN+78,89 m (toukokuussa 1978) ja alin LN+74,42 m (maaliskuussa 1998), joten äärivaihtelu on ollut 447 cm. Tämä on SYKEn havaintoverkossa suurin luonnontilaisen järven vedenkorkeusvaihtelu.
Myös menovirtaaman vaihtelu on jyrkkä. Jakson 1962–2010 keskivirtaama oli 18 m3/s, keskiylivirtaama 210 m3/s ja keskialivirtaama 3,4 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 390 m3/s (toukokuussa 1978) ja 2,2 m3/s (maaliskuussa 1998).
Jäät
Jäätymis-, jäänlähtö- ja jäänpaksuushavaintoja on talvesta 1962–1963 alkaen ja havainnot jatkuvat edelleen. Varhaisin jäätyminen on ollut 10. lokakuuta vuonna 1978, myöhäisin 15. marraskuuta 1989. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 17. toukokuuta 1989 ja 18. kesäkuuta 1968.
Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 75 cm, koko jakson ennätyspaksuus 89 cm huhtikuulta 2009.