Kotkan edustan sisäsaaristo
Kotkan edustan sisäsaaristo on laaja merialue Kotkassa ja Pyhtäällä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Alueen erityispiirteet
Kotkan edustan sisäsaaristo on laaja, noin 6 198 hehtaarin kokoinen merialue itäisellä Suomenlahdella. Merialue ulottuu vanhan Karhulan, Tiutisen kaupunginosasta Kuutsalon ja Kirkonmaan saareen ja siitä Pyhtään Äyspäänselkään. Merialueella on paljon saaristoa ja suurimmat saaret ovat Mussalo ja Kotkansaari sekä Kuutsalo ja Kirkonmaa. Muita alueella olevia saaria ovat muun muassa Tiuholma, Lehmäsaari, Viikarinsaari, Vehkaluoto, Suuri Harvassaari, Saunasaari ja Pyhtään puolella Lammassaari, Pitkäsaari ja Rapholma.
Kymijoen itäinen päähaara laskee kolmena haarana Kotkan edustan merialueeseen. Lännestä itään lueteltuna Langinkoskenhaarana, Huumanhaarana ja Korkeakoskenhaarana.
Kotkan edusta on ollut kautta-aikojen suosittu kulkureitti. Muun muassa Kotkan edustan Ruotsinsalmelta on löydetty laivanhylkyjä viikinkien, meritaistelujen sekä Venäjän Tsaarin kauppalaivojen ajoilta. Myös nykyisin erityisesti Venäjältä tuleva laivaliikenne Kotka-Hamina satamaan ja sitä kautta muualle Eurooppaan on vilkasta.
Kotkan edustan merialueen maaperä on pääosin mutaa ja rantatyyppinä moreeni- ja harjuselänteistä kallioaluetta. Kymijoen vaikutuksesta pintaveden suolapitoisuus on vähäistä rannikkoalueella mutta lisääntyy syvemmälle mentäessä.
Merialueen tila
Itäinen Suomenlahti on herkkä rehevöitymiselle sen mataluuden sekä rajoittuneen vedenvaihtuvuuden vuoksi. Itäisen Suomenlahden rannikkoalueen paikallisen kuormituksen sekä merialueen yleisen tilan vuoksi, rehevöityminen on Itäisen Suomenlahden suurin ongelma. Kotkan edustan sisäsaariston vesialueen ekologinen tila on tyydyttävä.
Kotkan edustan merialueen pääkuormittaja on Kymijoen itäiset haarat, jonka mukana kulkeutuvat ravinteet vaikuttavat merkittävästi rannikkovesien tilaan. Pääosin kuormitus tulee valuma-alueelta jokien tuomana ja on lähtöisin maataloudesta sekä muusta hajakuormituksesta kuten metsätaloudesta, laskeumasta, luonnonhuuhtoutumasta ja haja-asututuksesta. Lisäksi Kotkan merialueella on myös suoraa pistemäistä kuormitusta kuten Kotkan edustan teollisuus sekä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot ja sisäinen kuormitus. Myös asutetuilta saarilta tuleva hajakuormitus kuormittaa merialuetta. Myös Pietarin tuoma ravinnekuormitus on merkittävä tekijä Itäisen Suomenlahden rehevöitymiseen, ja onkin arvioitu että Pietarista tuleva kuormitus vaikuttaa myös rannikkovesien tilaan. Valuma-alueilta tulevan ja pistemäisen kuormituksen merkitys on suuri rannikkovesillä ja sisäsaaristoissa.
Talvisin jääpeitteen alla havaitaan kesään verrattuna korkeampia pitoisuuksia, koska jokivesi jää jääpeitteen alle eikä se sekoitu samalla tavalla kuin kesällä johtuen tuulen puuttumisesta ja vesimassan kerrostuneisuudesta. Kiintoaines jota joet kuljettavat, aiheuttavat veden samentumista varsinkin jokien suualueiden ympäristössä. Jokien vaikutus pintavesien vedenlaatuun on myös selvästi havaittavissa kesäaikaan Kotkan edustalla, jossa rannikon tuntumassa vesi on sameinta. Myös fosforipitoisuudet Kotkan edustalla ovat olleet keskimääräistä korkeammat, johtuen heikentyneestä happitilanteesta. (Kymijoen vesi ja ympäristö ry, 238/2014)
Näkösyvyys talvella Kotkan edustan sisäsaaristossa on noin 2 m – 3,3 m, kesällä noin 1,8 m - 2, 7m, jossa pienin näkösyvyys (1,8 m) oli Luotsi-Kuusisen ja Pirkköyrin välisessä Huumanpohjassa. Happikyllästys alueen alusvedessä on talvella ollut noin 76 %- 87 %, kesällä 56 % - 68 %. Typpipitoisuudet talvella alueen pintavesissä olivat noin 440 ug/l – 930 ug/l. Korkein pitoisuus (930 ug/l) oli Varissaaresta koilliseen (Iso-Halssi). Fosforipitoisuudet vaihtelivat noin 12 ug/l – 37 ug/l välillä. Suurin fosforipitoisuus (37 ug/l) oli Lehmäsaaren ja Viikarinsaaren välissä. Fosforipitoisuudet kesällä Kotkan edustan sisäsaaristossa ovat olleet noin 25 ug/l – 36 ug/l, suurimmat pitoisuudet (36 ug/l) olivat Luotsi-Kuusisen ja Pirkköyrin välisessä Huumanpohjassa. Typpipitoisuudet kesällä olivat noin 370 ug/l – 514 ug/l, suurimmat pitoisuudet (514 ug/l) olivat Luotsi-Kuusisen ja Pirkköyrin välisessä Huumanpohjassa.(Kymijoen vesi ja ympäristö ry, 238/2014)
Kotkan edustan erilaiset selluloosan kloorivalkaisussa syntyvät klooriyhdisteet muodostavat riskin vedenlaadulle. Klooriyhdisteiden on huomattu kulkeutuvan jopa kymmenien kilometrien päähän avomerelle Kymijoen suulta. Siirtyminen sellunvalkaisuun, jossa käytetään vähemmän klooria, on vähentänyt merkittävästi kuormitusta merialueella. (Kaakkois-suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja, 2000)
Suomenlahteen on kulkeutunut pitkään jatkuneen teollisen toiminnan seurauksena merkittävästi orgaanisia ympäristömyrkkyjä sekä raskasmetalleja. Kiintoaineeseen sitoutuneita haitallisia aineita kulkeutuu edelleenkin joen virtausten mukana mereen jonkin verran (30-40 kg/vuosi), mutta viime vuosina kaloissa ja hylkeissä tavatut orgaaniset ympäristömyrkyt ovat vähentyneet selvästi.(Kaakkois-Suomen elinkeino-,liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 2, 2010)
Suomenlahden kasvanut rahti- ja muu laivaliikenne on nostanut öljy- ja kemikaalivahinkojen riskiä Suomenlahden alueella. Suomessa riskien haittojen vähentämiseen on panostettu merkittävästi eri toimitsijoiden yhteistyönä. Riskien vuoksi tulisi pyrkiä parantamaan meriturvallisuutta ja öljyntörjuntakapasiteettia. Myös meriliikenteestä aiheutuvia päästöjä tulisi vähentää.(Kaakkois-Suomen elinkeino-,liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 2, 2010)
Vaikka ulkoista kuormitusta saataisiinkin vähennettyä, ilmastonmuutos tulee hidastamaan meren tilan paranemista.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Maisemat Kotkan edustalla ovat vaihtelevat ja monimuotoiset, pääosin kallioista ja kivikkoista saarta sekä rantaa, mutta myös hiekkarantaista ja matalaa kaislikkolahtea. Maisema on karu ja kallioinen, mutta samaan aikaan suuria saaria peittävät metsät. Mussalossa on paljon teollisuusrakennuksia ja Kotkansaarella on asuinrakennuksia.
Kotkan edustan saaristo on tunnettu monipuolisesta linnustostaan. Alueella on tavattu muun muassa seuraavia lintulajeja: kyhmyjoutsen, valkoposkihanhi, tavi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, silkkiuikku, varpushaukka, nokikana, meriharakka, lehtokurppa, rantasipi, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, kalatiira, lapintiira, hippiäinen, harmaasieppo, peltosirkku ja pajusirkku.
Yleisimmät Kotkan edustan kalalajit ovat ahven ja kuha, myös madetta sekä siikaa esiintyy runsaasti. Muita kalalajeja ovat hauki, kiiski, kilohaili, silakka sekä salakka.
Kotkan edustan sisäsaariston ja ulkosaariston pohjaeläimistö muuttuu syvyyden kasvaessa. Matalissa rannikkovesissä pohjaeläimistö koostuu lähinnä makeanveden eläimistöstä. Kymijoen läheisyydessä lajirunsaus on suurinta. Syvemmälle siirryttäessä, pohjaeläimistön lajirunsaus harvenee.
Asutus ja käyttömuodot
Kymijoen alajuoksu on ollut nykyisen Suomen varhaiten asutettuja seutuja. Kuutsalon ja Kirkonmaan välisen salmen itäisen suun on arveltu toimineen viikinkien yöpymissatamana. Lisäksi Tiutisen vieressä sijaitseva Pirkköyrin saari on saattanut mahdollisesti toimia viikinkiajan kauppapaikkana [1] [2].
Kotkan edustan merialueella on suuri merkitys virkistyskäyttöarvonsa sekä alueella harrastettavan kotitarve- ja ammattikalastuksen vuoksi. Kotkan edustalla sijaitseva Lehmäsaari on kaunis ja viihtyisä saari ja soveltuu retkeilyyn luontopolkujensa ja uimarantansa vuoksi. Kuutsalon saaressa on viihtyisiä hiekkarantoja ja kesäaikana saaressa asustaa paljon vapaa-ajan asukkaita.
Kotkan edustan sisäsaaristossa on myös paljon laivaliikennettä, jota voi seurata internetissä reaaliajassa.
