Lammasjärvi (59.912.1.001)
Järvi
Nimi: Lammasjärvi
Järvinumero: 59.912.1.001
Vesistöalue: Lammasjärven alue (59.912)
Päävesistö: Oulujoki (59)
Perustiedot
Pinta-ala: 4 681,57 ha
Syvyys: 21 m
Keskisyvyys: 4,32 m
Tilavuus: 202 145 000 m³0,202 km³ <br />202 145 000 000 l <br />
Rantaviiva: 219,23 km219 230 m <br />
Korkeustaso: 162,6 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Kuhmo
Maakunta: Kainuun maakunta
ELY-keskus: Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Lammasjärvi sijaitsee Kainuussa, Sotkamon reitillä. Järven pinta-ala on 46,8 km² ja se on Suomen 84. suurin järvi. Keskisyvyys on 4,3 metriä ja suurin syvyys 21 metriä.
Valuma-alue on järvi mukaan lukien 3444 km² ja järvisyys 10,8 %. Poroselkään laskeva Lentua muodostaa valuma-alueesta runsaat puolet, 2045 km². Saunajoen-Kesselinjoen osavaluma-alue on 891 km². Sen latvat ovat Venäjän puolella.
Lammasjärven suurin saari on Likosaari, 107 ha.
Virtaama
Lammasjärven vedenkorkeutta on mitattu vuodesta 1896. Keskivedenkorkeus on ollut N60+ 162,60 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 139 cm. Ylin vedenkorkeus oli N60+ 164,43 m (toukokuussa 1943) ja alin N60+ 161,92 m (huhtikuussa 1942), joten äärivaihtelu on ollut 251 cm. Ääriarvojen ajankohtien ero oli siis vain 13 kuukautta, vaikka havaintoja on pitkälti toistasataa vuotta!
Virtaamahavaintoja on järven luusuasta vuodesta 1901 alkaen. Keskivirtaama on ollut 57 m3/s, keskiylivirtaama 140 m3/s ja keskialivirtaama 14 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 268 m3/s (toukokuussa 1943) ja 7 m3/s (maaliskuussa 1942).
Jäät
Lammasjärveltä on runsaasti jäähavaintoja. Havaintopaikka sijaitsee Kuhmon keskustassa. Näköpiiri kattaa lähinnä Kontiolansalmen alueen. Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1885-1886 alkaen, ne päättyivät 1996 havainnoinnin siirryttyä Fortumille. Jäänpaksuusaseman aloitettua uudelleen 2003 havaintoja saadaan jälleen. Varhaisin jäätyminen on ollut 11. lokakuuta vuonna 1903, myöhäisin 19. joulukuuta 2006. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 30. huhtikuuta 1921 ja 10. kesäkuuta 1899.
Jäänpaksuutta on mitattu talvesta 1960–1961 alkaen, mutta havaintosarjassa on aukkoja. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 59 cm, koko jakson ennätyspaksuus 80 cm huhtikuulta 1971.