Maankohoaminen

Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.

Jääkauden jälkeen alkanut maaperän kohoaminen.

Jääkauden jälkeen alkanut maaperän kohoaminen jatkuu yhä Itämerellä.

Viimeisellä jääkaudella, 20 000 vuotta sitten, jopa kolmen kilometrin paksuinen mannerjää painoi Itämeren aluetta valtavalle ”lommolle”. Samalla se ruhjoi esiin Itämeren päämuodot. Jäätikön sulaessa maankuoren lommo alkoi oieta ja maa kohota. Alussa kohoaminen oli nopeaa, mutta hidastui vähitellen. Maankohoaminen jatkuu edelleen: nopeinta se on Perämerellä, mistä jääpeite suli viimeisenä. Itämeren eteläosisissa maa ei enää kohoa, vaan vajoaa Tanskan salmissa.

Maankohoaminen muuttaa rantaviivaa: merenlahtia kuroutuu järviksi ja kuivuu niityiksi, salmet madaltuvat ja saaret kasvavat kiinni toisiinsa ja mantereeseen, kareja ja luotoja kohoaa merestä. Uusi rantaviiva muovautuu kallioperän, maaperän ja ympäristön paikallisten ominaisuuksien mukaan.

Maankohoamisnopeus mm / vuosi:

• Perämeri 8-9
• Merenkurkku 7-8
• Suomenlahti 1-3
• Varsinaisen Itämeren pohjoisosa 1-3

Ylempi kuva: Merestä kohonnutta rantaa Merenkurkussa. / Janne Bruun

Alempi kuva: Tankarin saari Perämeren keskiosassa kohosi näkyviin veden alta vuonna 0. / Eija Rantajärvi

Katso myös

• Itämeren vaiheet

Aiheesta muualla

• Maankohoaminen (Wikipedia)