Meriajokas
Itämeren ainoa mereinen siemenkasvi.
Meriajokas (Zostera marina) on monivuotinen ruohomainen uposkasvi ja Itämeren ainoa mereinen siemenkasvi.
Lehdet ovat nauhamaiset ja kukintona on suojuslehden kantaosan ympäröimä tähkä. Korkeus 20 -100 cm. Meriajokas kukkii Itämeressä harvoin eikä ilmeisesti muodosta siemeniä. Se lisääntyy kasvullisesti, irronneiden versojen avulla.
Elinympäristö
Meriajokas kasvaa hiekkapohjilla parin metrin syvyydestä noin kuuteen metriin muodostaen paikoin laajoja vedenalaisina niittyjä. Meriajokas kiinnittyy hyvinkehittyneillä juurillaan pohjaan sitoen hiekkaa ja pohjasedimenttiä paikoilleen. Se ottaa juurten kautta myös ravinteet.
Meriajokas vaatii viihtyäkseen vähintään viiden promillen suolaisuutta; se on yleinen etenkin Itämeren lounaisosissa, mutta esiintyy vielä Suomen lounaissaaristossakin. Havaintoja on tehty myös Suomenlahdelta Helsingin itäpuolelta ja Saaristomereltä Turun pohjoispuolelta.
Itämeren avainlaji
Meriajokas on etenkin eteläisen Itämeren avainlaji, joka tarjoaa suojaa ja ravintoa useille eliöryhmille.
Meriajokasniittyjen suojassa elää muun muassa simpukoita, sukkulakotiloita, katkoja, hiekkaputkimatoja ja merisukasjalkaisia sekä kaivautuvia äyriäisiä, kuten surviaissääsken toukkia.
Tokot ja piikkikalat viihtyvät meriajokaskasvuston suojassa, myös särmäneula ja siloneula naamioituvat tehokkaasti lehtien joukkoon.
Meriajokas kärsii rehevöitymisestä. Veden samentuminen, runsas pohjalle vajoava aines ja ajelehtivat makrolevämatot sekä päällyskasvit uhkaavat merenalaisniittyjen olemassaoloa.
Kuva: Hämähäkkirapu (Macropodia rostrata) meriajokaskasvustossa. / Ola Jennersten
Katso myös
Aiheesta muualla
- Meriajokas (Wikipedia)
- Meriajokas (LuontoPortti)
