Sulamajärvi (04.112.1.489)
Järvi
Nimi: Sulamajärvi
Järvinumero: 04.112.1.489
Vesistöalue: Ala-Saimaan lähialue (04.112)
Päävesistö: Vuoksi (04)
Perustiedot
Pinta-ala: 97,81 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 12,24 km12 240 m <br />
Korkeustaso: 98,2 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Juva
Maakunta: Etelä-Savon maakunta
ELY-keskus: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Vuoksen vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Sulamajärvi on pieni ruskeavetinen mutta puhdas järvi Juvan ja Mikkelin (ent. Anttolan) rajalla, suurin osa eli läntinen puoli järvestä kuuluu Mikkeliin. Kapea ja matala salmi järven "L-taitoksen" kohdalla jakaa vesialueen kahteen osaan. Järvi saa vetensä ympäröivistä lammista ja laskee Riihijärven kautta etelään ja sieltä Saimaaseen. Keskisyvyys on melko pieni (muutaman metrin luokkaa), vaikka syviäkin kohtia löytyy (jopa yli 20 m:n syvänteitä on mitattu).
Nykytila ja suojelu
Vesistö ei ole tietääkseni suojelun piirissä, mutta vesipiirin määräyksestä (1980-luvulta) järven pintaa säädellään laskuojan padon avulla. Järvi on saanut olla vuosikymmenet melko rauhassa mm. asutukselta, ja kalastuskin on lähinnä kesällä tapahtuvaa kotitarvepyyntiä. Järven rantametsissä on tehty jonkin verran hakkuutöitä, mutta yleensä suojakaistan takana. Järven itärannalla kulkee noin 0,5 km:n matkalla retkeilypolku, joka on osa Hiidenmaan retkeilyreitistöä.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Järvessä elää "peruskalojen" ahvenen, särjen, hauen, mateen ja lahnan lisäksi siikaa, jota on myös aika ajoin istutettu järveen (viimeksi 2010). Myös rapuja on takavuosina istutettu, mutta pysyvästä rapukannasta ei ole varmuutta. Järven vakiolintuja ovat mm. kuikka, joutsen, isokoskelo, heinäsorsa sekä kalalokki ja kalatiira. Rantakallioilla tapaa keväisin mm. teeriä soitimella, rannoilla vierailee silloin tällöin kurkia. Nisäkkäistä veden äärellä viihtyvät mm. kanadanmajava ja piisami sekä minkki.
Rannat ovat osin kallioisia, osin ruovikkoisia. Osalla rannoista lojuu vuosikymmeniä sitten kaatuneita puun runkoja, hakoja. Järven pohja on rantoja myöten enimmäkseen mudan ja liejun peitossa, siellä täällä on kuitenkin pienialaisia kovapohjaisia hiekkarantoja.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Järven länsirannalla on pari ympärivuotista asuintaloa, toinen niistä on maatila. Peltoja rajoittuu järveen vain muutaman sadan metrin matkalta. Kesäasuntoja on kaikkiaan kymmenkunta. Vesistö on enimmäkseen virkistyskäytössä, uima- ja talousvetenä. Kuivina kausina vettä käytetään vähäisessä määrin myös kasteluun. Kesäisin järvellä liikkuu muutama moottorivene.
Tarut ja tositarinat
Järven lähistöllä asuneet voivat kertoa lukemattomia tarinoita ja merkillisiä tositapauksia menneisyyden talonpoikaiskulttuurista. Suomalaiskansalliseen tapaan seudulla on koettu monia riidanaiheita sekä vesistön että rantamaiden käytöstä.
Taruista ja tarinoista voi kertoa lisää mm. luontomatkailuyrittäjä Opas-Tiina [1].
Aiheesta muualla
Sulamajärven historiaan ja nykypäiväänkin kuuluu oleellisesti läheisen (n. 2-3 km järvestä) Neitvuoren-Luonterin luontokokonaisuus [2]. Hiidenmaan retkeilyreitistö ulottuu myös Neitvuorelle ja sivuaa mm. Luonterin rantoja. Lisää aiheesta sivustolla Hiidenmaan retket ry [3].
Kuvia Neitvuoresta, Sulamajärvestä ja Hiidenmaan reitistöstä (malamuutti.com) [4].
Luonterista saa lisätietoa mm. ympäristöhallinnon sivulta Ympäristö.fi [5].
