Yleistä
Unnukan säännöstely aloitettiin yhtä aikaa Kallaveden säännöstelyn kanssa vuonna 1972. Unnukan säännöstelyluvan haltija on Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (ELY-keskus), mutta käytännössä säännöstelyä hoitaa Stora Enso Oyj ELY-keskuksen ohjeiden mukaisesti. Unnukan säännöstelyn päätavoitteena on vesiliikenteen olosuhteiden turvaaminen, mutta siitä on hyötyä myös voimataloudelle.
Unnukkaa säännöstellään Varkaudessa sijaitsevalla Stora Enso Oyj:n omistamalla Huruskosken voimalaitoksella sekä Ämmäkosken säännöstelypadolla. Tarvittaessa juoksutuksiin käytetään myös Taipaleen vesiliikennekanavaa.
Unnukan vedenkorkeudelle on määrätty kiinteä ylä- ja alaraja. Yläraja on korkeudella NN + 81,20 m ja alaraja alimmillaan korkeudella 80,60 m. Säännöstelyluvan mukaisella laivaliikennekaudella alaraja on korkeudella 81,10 m. Käytännössä vedenkorkeus on viime vuosina pidetty koko vuoden laivaliikennekauden ylä- ja alarajan välisellä 10 cm:n vyöhykkeellä.
Säännöstelyn vaikutusalue
Unnukan säännöstelyn vaikutusalueeseen kuuluu myös Konnuskosken ja Leppävirran välinen Savivesi, joka on pääosan vuotta likimain Unnukan tasossa. Tulva-aikana putousero Leppävirrassa voi kuitenkin kasvaa useaan kymmeneen senttimetriin.
Säännöstelyn vaikutukset vedenkorkeuksiin
Unnukkaa säännöstellään voimakkaasti, sillä vedenkorkeuden vaihtelu on hyvin vähäistä toisin kuin luonnontilassa. Säännöstelyllä on nostettu vedenkorkeuksia keskimäärin 35 cm. Nykyisin vedenpinnan vuosivaihtelu on vain noin 10 cm, kun se ennen säännöstelyä oli runsaan metrin. Säännösteltyjen ja luonnonmukaisten vedenkorkeuksien välinen ero on noin 30 cm.
Unnukan vedenkorkeutta seurataan Taipaleen kanavan yläpuolella olevalla automaattisella vedenkorkeusasemalla. Sen lisäksi ympäristöhallinnolla on vedenkorkeusasema Savivedessä Konnuksen kanavan alapuolella. Vedenkorkeudet ilmoitetaan metreinä merenpinnasta ns. NN-korkeusjärjestelmässä. Savivesi ja Unnukka ovat yleensä samassa tasossa, mutta tulva-aikana Leppävirrassa voi olla putousta jopa 30 - 40 cm.
Unnukan vedenkorkeuksista on havaintoja vuodesta 1863. Sekä ylimmät että alimmat vedenkorkeushavainnot on tehty ennen säännöstelyn aloittamista. Korkein tiedossa oleva tulva sattui vuonna 1899. Tämä ns. valapaton tulva nosti Unnukan vedenkorkeuden korkeuteen NN + 81,84 m eli yli 60 cm nykyistä säännöstelyn ylärajaa ylemmäksi. Havaintojakson kuivimmat vuodet ajoittuvat sotavuosiin 1941 - 1942, jolloin Unnukka laski alimmillaan yli 70 cm nykyistä laivaliikennerajaa alemmaksi korkeuteen NN + 80,35 m.
Unnukan ylimmät, keskimääräiset ja alimmat vedenkorkeudet v. 1951 - 2005 (NN + m).
| Tunnusluku | Säännöstellyt (1973-2002) | Säännöstelemättömät (1951-1970) | |
|---|---|---|---|
| Ylin vedenkorkeus (HW) | 81,31 | 81,34 | |
| Keskimääräinen ylin vedenkorkeus (MHW) | 81,24 | 81,03 | |
| Keskimääräinen vedenkorkeus (MW) | 81,15 | 80,81 | |
| Keskimääräinen alin vedenkorkeus (MNW) | 81,03 | 80,62 | |
| Alin vedenkorkeus (NW) | 80,69 | 80,43 |
Säännöstelyn kehittäminen
Unnnukan säännöstelyn vaikutuksia ja kehittämismahdollisuuksia tutkittiin vuonna 2002 valmistuneessa selvityksessä. Selvityksen mukaan Unnukan säännöstelyn kehittämismahdollisuudet ovat erittäin rajalliset ja kyseeseen tulee lähinnä vain hienosäätö nykyisen säännöstelyluvan puitteissa.
