Äyriäisplankton
Yksi eläinplanktonin pääryhmistä
Äyriäiseläinplanktoniin (Crustacea ; 200 µm-1 cm) kuuluvat vesikirput (Cladocera) ja hankajalkaiset (Copepoda). Äyriäiset muodostavat eläinplanktonin suurimman ja tärkeimmän ryhmän.
Itämeren yleisimmät vesikirppulajit ovat pienikokoisia: Bosmina longispina maritima, Evadne nordmanni ja Pleopsis polyphemoides. Tulokaslaji petovesikirppu Cercopagis on poikkeuksellisen kookas.
Useimmat vesikirput ovat makeanveden lajeja ja niitä esiintyykin eniten rannikkovesissä.
Vesikirput lisääntyvät pääasiassa suvuttomasti. Syksyisin esiintyy myös koiraita, jolloin suvullinen lisääntyminen on mahdollista. Tällöin synytyvät talvehtimiskykyiset lepovaiheet.
Vesikirpuilla ei ole varsinaisia muodonvaihdosta: munasta kuoriutuneet nuoruusvaiheet ovat aikuisten kaltaisia.
Pohjoisen Itämeren tärkein hankajalkaisryhmä ovat keijuhankajalkaiset (Calanoida). Tähän ryhmään kuuluvat rannikkoalueella viihtyvistä lajeista Eurytemora affinis ja Acartia bifilosa sekä suolaisemmassa viihtyvät Temora longicornis, Pseudocalanus elongatus, Limnocalanus macrurus ja Centropages hamatus. Suurimmat hankajalkaisista voidaan erottaa vesinäytteessä paljain silmin.
Hankajalkaiset kehittyvät muodonvaihdosten kautta. Välivaiheesta toiseen siirryttäessä ne luovat kuorensa. Varhaisen nuoruusvaiheet eroavat ulkonäöltään huomattavasti aikuisesta eläimestä, mutta myöhäisvaiheet muistuttavat jo sukukypsää yksilöä.
Kuva: Itämeren äyriäiseläinplanktonia: yllä vesikirppuja, alla hankajalkainen. / Soili Saesmaa ja Marja Koski
