Rantavyöhyke

Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.

Litoraali. Ulottuu roiskerajalta syvempään veteen, sinne missä kasvit vielä pystyvät yhteyttämään.

Rantatyyppejä on Itämeressä monenlaisia: kalliorantoja, hiekkarantoja, liejupohjaisia ruovikkoja, avoimia tuulelle alttiita rantoja ja suojaisia, lähes sulkeutuneita fladoja. Rantavyöhykkeessä elää runsaasti lajeja ja monet ulapalla elävistä kaloista tulevat sinne kutemaan.

Litoraali voidaan jakaa sublitoraaliin (aina veden peittämä), hydrolitoraaliin (voi paljastua matalan veden aikana) ja geolitoraaliin (veden alla vain korkean veden aikana).

Litoraalin alapuolella oleva pohjan osa, jossa valo vielä riittää yhteyttämiseen, on sublitoraali.

Kasvillisuus vaihtelee pohjan tyypin mukaan

Pohjien kasvillisuus ja eliöstö vaihtelevat pohjan laadun ja rannan avoimuuden mukaan. Kallioisella rannalla vesirajassa etenkin rehevillä paikoilla elävät rihmalevät, joista yleisin on vihreinä tukkoina kasvava ahdinparta. Kovilla pohjilla voi kasvaa rakkolevää, jos kalliopinta pysyy virtausten tai aallokon ansiosta puhtaana. Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista. Se vaatii melko korkean suolapitoisuuden, mutta silti sitä kasvaa Suomen rannikolla Vaasan saaristoon asti. Pehmeillä pohjilla kasvaa järviruokoa, joka tarjoaa selkärangattomille, kaloille ja linnuille suojaa ja ruokapaikkoja. Ruovikon ulkopuolella kasvavat vidat. Puhtailla hiekkapohjilla kasvaa meriajokasta ja merinäkinpartaista.

Rihmalevien joukossa elää runsaasti pieniä kotiloita sekä leväkatkojen ja -siirojen nuoruusvaiheita. Rakkolevän suojissa elää monimuotoinen eläinlajisto. Runsaimpina kiinni-istuvat levärupi ja merirokko sekä lehvästön lomassa uivat leväkatkat, -siirat, -katkarapu ja halkoisjalkaäyriäiset. Lisäksi monet kalat viihtyvät rakkolevän suojissa, mm. kolmi- ja kymmenpiikki sekä ahven.

Kuva: Juha-Markku Leppänen