Ehdotus: [[Tammijärvi (14.111.1.014)]]
Tammijärvi sopii hyvin Kymenlaakson maakuntajärveksi. Virtaahan itse Kymijoki järven läpi. Tammijärvi on vähäjärvisen Etelä-Kymenlaakson suurin ja merkittävin järvi. Etenkin yhdessä Vuohi-, Suvi- ja Hattarjärven kanssa vesialue muodostaa tärkeän virkistyskeitaan niin paikallisille asukkaille kuin runsaslukuisille mökkiläisillekin.
Rannoilla on neljä uimarantaa virkistysalueineen. Järven kautta kulkee merkitty venereitti Strömforsin Ruukin ja Hirvikosken välillä. Samoin maakunnallinen melontareitti vie Tammijärven rannoille.
Monipuoliseen kalastoon kuuluu mm. toutain. Runsaslukuinen linnusto viihtyy järven moni-ilmeisillä rannoilla ruovikkolahdista karuun kallioon. Muuttolinnut pysähtyvät järvellä etenkin keväisin, kun Kymijoen virtaava vesi vapauttaa suiston jääpeitteestä jo varhain.
Kuten Kymenlaakso on monessa mielessä rajamaakunta, on Tammijärvikin rajalla. Nykyisin veteen piirrettynä viivana kulkee maakuntaraja, mutta rikkaassa historiassaan on sen aaltoja halkonut Ruotsi-Suomen ja Venäjän raja.
Ihmisen toiminta on muokannut järveä niin pahassa kuin hyvässäkin. Aikanaan Kymijoen lohi nousi Tammijärven kautta ylävirtaan. Alajuoksulle rakennettiin ensin rautaruukki Strömforsiin ja maamme ensimmäisiin lukeutuva puuhiomo Stockforsiin. Lopulta lohen nousun lopetti Ahvenkosken ja Klåsarön voimalaitokset. Yhdessä tulvaperkauksien kanssa voimalarakentaminen pudotti järven pintaa metrillä. Nykyisin pinnankorkeutta säädellään alavien rantojen maataloustöiden mukaan.
Kymenlaakson teollistuminen näkyi Tammijärvessä vedenlaadun heikentymisenä ja samalla tavoin viime vuosikymmenten vesiensuojelutyö näkyy hyvänä kehityksenä järven tilassa. Tänä päivänä itse vesi, Kymijoen savenharmaa vesi, on jo hyvälaatuista ja yhä useampi on löytänyt vesistön rikkaan luonnon. Pohjasedimentteihin aikanaan lasketut myrkyt tosin pysyvät murheena vielä pitkään, mutta enää ei ole syytä asennoitua Kymijokeen ja Tammijärveen avoviemärinä.
Tammijärvi on kuin Kymenlaakso, raskaan teollisuuden varjossa ja ehdoilla aikansa elänyt, siitä elantonsa ja imagonsa saanut ja kaikesta huolimatta selviytynyt elinvoimaisena. Nyt on aika huomata sen arvo luonto- ja virkistyskohteena ja osana rikasta historiaamme.
